Oikeassa elämässä vanhenen päivä päivältä, mutta tämän blogin silmissä pysyn aina 17-vuotiaana lukiolaistyttönä, joka päätti heittää elämänsä ranttaliksi ja lähteä vaihto-oppilaaksi Ranskaan. Vaikka vuosi on nyt ohi, säilyvät muistot ja kokemukset eheinä tämän blogin sivuilla. Toivon kirjoittamastani olevan iloa mahdollisimman monille - tuleville vaihtareille, suomalaisille isäntäperheille, vaihto-oppilaan elämästä kiinnostuneille, kenelle vain. Lukeminen kannattaa luonnollisesti aloittaa ensimmäisistä blogimerkinnöistä. Etsi tästä blogista -toiminnolla on helppo löytää tekstejä tietyn hakusanan tai -sanojen avulla.
Vaihtovuosi oli rikas kokemus, joka jätti minuun pysyvän jäljen, halusin tai en. En usko täysin ranskalaistuneeni, mutta koin mitä ilo ja suru voivat puhtaimmillaan olla. Vuosi ei ollut helppo, elämäni parhaimmasta puhumattakaan, kuten vaihtojärjestöillä on tapana lupailla, mutten missään nimessä vaihtaisi kokemustani pois. Yhdeksän Ranskassa viettämäni kuukauden aikana koin elämäni jyrkimmät ylämäet, mutta myös siihenastisen elämäni huippuhetket. Olen vahvasti sitä mieltä, ettei kenenkään kannattaisi jättää vastaavaa kokemusta väliin - edes sillä uhalla, että ylioppilaslakin saaminen lykkääntyy vuodella. Vuosi on loppujen lopuksi niin lyhyt aika ihmisen elämästä.
Plein de bisous,
Milla
Ranskalainen korvapuusti
"Totuudenmukaista tarinaa vaihto-oppilasarjen iloista ja suruista."
