Game over

Se on nyt sitten ohi. Kaikki ranskalainen on mennyttä, historiaa, mutta hyvää sellaista. Itse matka on loppunut, mutta sen aikana ottamani askeleet eivät kuole. Ne sekä niiden kanssa saamani hienot kokemukset jäävät elämään kanssani vielä pitkään. Tai näin ainakin toivon. Kanadalainen vaihtariystäväni Pauline oli viisas sanoessaan kerran näin: "Don't cry that it's over, but smile that it happened". Ranskankielinen versio samasta menisi näin: "Ne pleure pas qu'il soit fini, mais sourire qu'il soit arrivé". Tai ainakin suurin piirtein.

Vaihtarivuoteni myötä saa loppunsa myös tämä blogi. Ranskalaiset korvapuustit päättyvät tähän, tällä kertaa for real. Toivon kirjoitusteni, joita on vuoden aikana kertynyt kokonaiset 120 kappaletta, olevan iloksi ja avuksi tuleville vaihtareille, miksei muillekin. Myös kommentit ovat tervetulleita näin jälkeenpäin!

Kutsu

yhdistettyyn paluu- ja 18-vuotisjuhlaani meille kotiin 1.7.2010 kello 17 alkaen. Kaikki itsensä tervetulleiksi tuntevat ovat tervetulleita, epäselvissä tapauksissa voitte kommentoida alle ja kysyä :D. Ei tosissaan, vaan toiveenani on pitää isot pirskeet suvun, perheen, kavereiden ja tuttavien kesken! Ei pukukoodia tai muita velvoitteita, ilmoittautumisia saa lähettää tekstarilla tai tosiaan - kommentoida alle. Kiitos ja pikaisiin näkemisiin!