Normiviikko ja biletyssauma

Taas on uusi viikko alkanut! Hirmu nopeasti on elämä täällä muuttunut arjeksi. Viikot menee aina suurin piirtein samalla kaavalla: maanantaina herään uuteen kouluviikkoon karua kohtaloani kiroten ja tiistaihin asti istun hyödyttömillä tunneillani horroksenomaisessa tilassa. Keskiviikko iltapäivävapaan aikaan kuitenkin helpottaa, ja ennen kuin huomaankaan on jo perjantai, ja olen poskipusuja vaihtaen toivottamassa Clarisse-siskoa kotiin viikonlopuksi.
Perjantai-ilta menee perheen kanssa Koh-Lantaa (ranskalaisversio selviytyjistä) töllöttäessä, lauantai kuluu vaihtelevan sosiaalisissa merkeissä perheen tai kavereiden kesken, ja sunnuntai on poikkeuksetta superlöysä. Tässä normaaliviikkoni näin pähkinänkuoressa. Neljä tällaista yksikköä on jo takana, ja vain kolme on jäljellä ennen syyslomaa. Puolentoista viikon hengähdystauolle on jo suuria suunnitelmia, niistä lisää myöhemmin!

Viime lauantai edusti selvästi menevämpää sorttia. Heräsin viikonloppuun jo kukonlaulun aikaan, ja nappasin aamun ainoan bussin kaupunkiin maalaustunneilleni mennäkseni. Aamupäivä kului täten aivollisessa nollatilassa öljyväreillä läträten. Ja mikä parasta, kerrankin maalaaminen sujui ilman suurempia ongelmia! Viime kerrasta oli ilmeisesti niin paljon aikaa, ettei Annantalon maalausopelle tutuiksi tulleista, inspiraation puutteesta johtuvista kiukkukohtauksista ollut tietoakaan. Että oli ihanaa!

Tässäkin ateljeessa vedän keski-ikää alaspäin rajulla kädellä, mutta ranskalaismadamet ovat oivaa maalausseuraa. Ilmapiiri Sonian tunneilla on aivan mahtava. Rouvien juttuja on mukava kuunnella, ja Sonia on minusta aivan erityisen innostunut. Sonian sanojen mukaan olen "Mila, meidän pieni suomalainen". Pullaakin saimme erään rouvan tuomana kahvitauon aikana mussuttaaksemme.

Taidetunnelmista jatkoin suoraan Luxembourgilaisen vaihtaritytön 18-vuotispippaloihin Rodezin kulmille. Catherinen hostäiti oli järkännyt pienelle porukallemme todelliset lastenkekkerit mehuineen ja pienine kakkusineen. Nauroimme siis avoimesti täysi-ikäistymisen luonteenlaadulle EF:n absolutismi sääntöjen alaisena. Samaa sarjaa tulee varmasti olemaan Ilsen täysi-ikäistyminen, joka sijoittuu mukavasti Kalevan kisojen keskelle. Sori Ilse, oli pakko mainita! ;-) Mä lupaan jo tässä vaiheessa tulevani kentänlaidalle miksailemaan sulle terästettyjä juomia moukarin heittoa keventämään...

Sebazaciin palattuani puhkuin vielä outoa sosialisoimisenergiaa, ja soitin kyläkamu-Annalle missä meet, mitä teet -puhelun. Kutsun kaverini kotiin vängättyäni hyppelin kylänraittia pitkin Annan luokse loppuiltaa viettelemään. Paikalla oli myös Alexis, Annan kaveripoika, joka näiden kahden keskenään viettämän ajan perusteella voisi olla paljon ennemmänkin... Enempää hypoteeseja en kuitenkaan esitä, sillä jos näin todella olisi, onnistuin totaalisesti tuhoamaan romanttisen illan alkeet. Kolmisteen hengaaminen ylsi kuitenkin lähimmäs sitä rentoa olemista, jota hyvien ystävien kanssa on mahdollista harjoittaa. Jes!

Tämän jälkeen lauantai venähtikin aivan ennätyspitkäksi. Ennen kuin huomasinkaan olin Annan perheen mukana keilaamaan menossa! Ericin ja Elianen siunauksen sain vain nopeasti pirauttamalla. Kyseisessä paikassa törmäsin myös Nicolakseen hostperheineen. Nicolas on ilmeisesti saanut hengitellä yöilmaa minua hieman enemmän, samanikäisen hostsiskon kanssa kun on hyvä lähteä bailaamaan. Mä todella nautin illasta, virkistävää oli pitkästä aikaa tehdä jotain ulkona kello kuuden jälkeen :-). Kotiin tulin siis kahtatoista viistäen, eikä vastaanotto olisi voinut olla rennompi.

Saumaa menevämpien lauantai-iltojen viettoon selvästi siis olisi! Tänään varmistinkin bailuosakkeen ensiviikonlopulle Nicolaksen matkaan. Myös Clarisse-sisko ja poikaystävä-Gaetan menevät ulos viikonloppuisin, ainahan voisin siis liimautua hostsiskon vanaveteen...