Ihan pikkiriikkinen lintsaus

Tämä ilta on ollut todellista verbaalista oksentamista, mutta PAKKO jatkaa ja saada kaikki tapahtunut tilitettyä! Illan kahdesta postauksesta huolimatta löytyisi vielä hurja lista kirjoittamattomia asioita... Aaahh, päivityspaniikki! :S

Tänään toteutin maanantain ja osittain jo viikonlopun aikana muovautuneen kuningassuunnitelmani. Olin päättänyt ottaa koulusta omaa vapaata tunnin verran, suuntanani tietysti öljyväriateljeen tiistai-iltapäivän lisätunnit. No, tässä miten kävi:

Suunnitelma oli mielestäni aukoton. Ruoan jälkeen lähtisin koulusta jättäen väliin vain englannintunnin, jolle osallistumalla kuitenkin missaisin maalaussessiot. Englanninopettaja oli ollut häilyvästi paikalla viimeisen viikon tunneilla, ja meitä oli jo useamman kerran siunattu hyppytunneilla. 50:50 mahdollisuus siis olisi ollut, ettei tuntia olisi edes pidetty. Jos tunti kuitenkin pidettäisiin, (näin ajattelin) voisin helposti turvautua ymmärtämättömyyteeni. Lisäksi voisin sanoa lähteneeni kaupungille englannin kirjaa hankkimaan (jonka siis todella maalauksen jälkeen ostin!).

Ruoalla ilmoitin kaveriporukalleni, että mun olisi aivan pakko olla ateljeella englannintunnin aikaan. Suuresti paheksuen ja ruokiinsa lähes tukehtuen mun ystävät kuitenkin lupasivat tietävänsä mitään, kun mun olinpaikkaa tiedusteltaisiin. Voitonvarmana läksin koulusta maalaussuunnitelmat jo päässäni pyörien... Olisinpa tiennyt paremmin!

Vielä illalla Lillin soittaessa hehkutin onnistunutta lintsaustani rinta pulleana. Vastaukseksi sain runsain määrin toivomaani kadehdintaa ja ihmettelyä. Lilli totesi ettei hänellä vaan olisi saumaa, koulusta soitettaisiin kahden tunnin viiveellä kirjallista selvitystä vaatien. Lääkärintodistusta jos kyseessä olisi sairastuminen.

Olin siis aloittamaisillani voitonriemuista blogitekstiä harjoittamistani pahuuksista, kun host-isä saapui kotiin ja napsautti puhelinvastaajan päälle. Mitäs sieltä muutakaan kumpusi, kuin ilmoitus iltapäiväisestä poissaolostani ja vaatimus saapua asia heti huomisaamusta kansliaan selvittämään. Veri pakeni kasvoiltani varmaan varpaisiin asti viestin kuullessani. Ja huh, miten kysyvästi Eric minua kulmiensa alta katsoikaan!

Tässä muutama käyttämäni selittelyfraasi: "Siis mitä? Meillä oli tunti?", "Eikä! Oliko meillä tunti?", "Oikeesti?", "Ei voi olla totta!".

Ja vielä, kulmien kurtistuttua syvemmin: "Ymmärsin ettei meillä olisi...", "Opettaja kun on ollut poissa viimeaikoina...", "Mä kun luulin...", "Kauheeta, vahingossako lintsasin!".
Ja viimeiseksi, epäilevän ilmeen jo laannuttua: "Voi, eihän tässä näin pitäny käydä", "Onneksi olin sentään englanninkirjaa ostamassa", "Joo, on se tosi hyvä että heti soitetaan perään", "Mm, samaa mieltä, ehdottomasti hieno systeemi...".

Auts, nyt kyllä sattui! Peli kuus-nolla Monteilin lukiolle. Huomenna kipitän siis häntä koipien välissä kansilistin puheille... Rauha tosin maassa kotirintamalla, Eric ehdotti ihan itse että jos tämä jäisi ihan meidän välille, Elianen suhtautumisesta kun ei ihan aina tiedä...
Kokoavana yhteenvetona täten todettakoon, että lintsaaminen on kohtuullisen ulospelattu vaihtoehto tulevan vuoden aikana. Nimimerkillä istun pehva siististi koulunpenkissä tästä lähtien.