Ulkoasun tuunailua

Nyt kävi niin, että iltapäivävapaa tuli vietettyä tylsääkiin tylsemmin neljän seinän sisällä. Tarkoitus oli oleskella Annan kanssa, mutta tytön äiti heittikin minut omalle kotiovelleni. Annalla oli sittenkin muita suunnitelmia alkuiltapäivälle. Aha, että näin vai. Mitäs siinä sitten enää selittelemään, ettei mulla nyt tuolla talossa paljoa puuhaamista olisi. Vaikea uskoa että mä näin väärin olisin suunnitelmamme ymmärtänyt. Hieman on selkäänpuukotettu olo, mutta so what, kovin iso juttu ei ole kyseessä. Host-isä tosin ennusti toista närkästynyttä puhelua Monteilista, tällä kertaa jätettyäni kouluruokailun väliin siinä uskossa että söisin Annalla. Just joo. Anna sanoi kääntyvänsä luonani vielä illan puolella (syvästi epäilen), mutta on mullakin menoja (hah), sillä ensimmäiset karate-treenit lähenee minuutti minuutilta (iik).

Aika ei kuitenkaan mennyt pelkästään dubattuja televisiosarjoja katsellessa. Voitte nimittäin nyt ihailla blogini uutta ulkonäköä, ta-daa! Hienostuneemman ulkoasun lisäksi kommentointi onnistuu ehkä entistä helpommin ja tekstejä voi selailla lukuisten avainsanojen avulla. Ihan tyytyväinen mä voin siis olla ajankäyttööni. Kaikkea tätä tehdessäni kävijälaskuri ponnahti kuitenkin muutamia satoja ylöspäin. Ihme juttu, oman ip-osoitteen olen nimittäin yrittänyt laskurilta kieltää :S. Näyttäkööt mitä huvittaa, numeroitahan ne vaan on (samaten kuin kaverit facebookissa ja puhutut minuutit kännykässä). Lähemmäs todellista kävijämäärää uskoisin pääsevän poistamalla viimeisen nollan ja kertomalla kahdella.

Huomenna en kyllä tasan moikkaa Annaa ensimmäisenä bussipysäkillä, hah! On mulla muitakin tuttavia. Samalla tiellä (okei, tää sama tie kiertää lähes koko kylän...) asuu monia jotka kulkee mun kanssa samalla bussilla aamuisin ja iltaisin. Tosi rentoja ja hauskoja tyyppejä, suurin osa tosin poikia. Mikäs siinä:D! Eilen varsinkin oli tosi mukava bussireissu. Alkupysäkillä aloin jutella erään sebazacilaisen kanssa (poika ojensi mulle kutsun yökerhoon ja nauraen totesin että kiitos, mutta valitettavasti ei kiitos, EF:n säännöt...) ja bussissa juttu jatkoi kaikkien matkustajien kesken. Oli ehkä ensimmäisiä kertoja kun musta oltiin oikeesti superkiinnostuneita. On tää aika sympaattinen paikka, siinäkin bussissa leijonanosa tunsi hostperheestä joko vanhemmat tai Clarissen tai Richardin. Tällasta tää on tää elämä pienemmässä kylässä :-).

Jos ette oo hetkeen täällä piipahtanu, käykää katsomassa kaksi viimeistä blogipostia. Molemmat ovat tuoreita, eilen illalla kynäiltyjä! Ciao!