torstaina, helmikuuta 18, 2010

Kymmeneksi päiväksi Guadeloupelle

En sitten teistä tiedä, mutta omasta mielestäni neljänkymmenen päivän countdown Guadeloupen matkaamme hujahti kovin nopeasti. Tant mieux, sen parempi! Huomenna kello kymmenen viisitoista pakkaamme laukkumme naapurin Volvon takaboksiin ja huristelemme tunnin ajomatkan päässä olevalle Toulousen lentokentälle. Toulousesta nappaamme lyhyen kotimaanlennon Pariisiin, mistä sitten nousemmekin varsinaisen kuusi tuntia kestävän lomalentomme kyytiin. Kello 18:25 paikallista aikaa saavumme Pointe-à-Pitreen, Karibianmeren suurimman saaren Guadeloupen pääkaupunkiin. Siinä kohtaa edessämme on kymmenen päivän aurinkoloma täynnä valkoisia hiekkarantoja, selkää pitkin valuvaa aurinkorasvaa, puusta poimittuja tuoreita hedelmiä sekä seikkailuita sademetsien syövereissä ja tulivuorten juurilla. Saa olla kateellinen! :-)

On tätä myös odotettu. Matka on ollut ykköspuheenaiheemme, ellei ainoa puheenaiheemme, viimeisen kuukauden ajan. Kattavan suunnittelun lisäksi viikostamme on haaveiltu ja hihkuttu, sekä onnenpotkuamme päivitelty. Koko eilisen aamupäivän vietin kylppäriini lukkiutuneena sääriäni vahaten, varpaankynsiäni lakaten, erilaisia kasvokuorintoja ja -naamioita kokeillen sekä lomaaedeltäviä meditaatioharjoituksia tehden. Suuren kaunistumisoperaationi jälkeen matkakuumeeni oli syventynyt entisestään, vaikka sääreni huusivatkin hallelujaa ja mustaa kynsilakkaa löytyi varpaankynsiäni hieman laajemmaltakin alueelta. 

Laukkunikin on jo käytännössä pakattu tehtävän helppouden vuoksi. Pakkasin mukaan kaikki alunperin mukaani ottamat hihattomat vaatteet joutumatta asiaa sen enempää miettimään. Puolityhjä lomalaukkuni kauhistuttaa minua hieman, mutten usko vaatteista tulevan pulaa. Yleensä haalin tavaraa mukaan aivan yli tarpeen - saattaakin olla että edessäni on ensimmäinen lomani, jolla mukanani on sopivasti kampetta. Kahdenkymmenen kilon painoraja ei minkään järjen mukaan voi tuottaa ongelmaa, sillä sama maksimi oli voimassa jo Suomesta lähtiessäni.

Kannettavan tietokoneeni olen päättänyt jättää kotiin, joten blogipäivityksiä on turha odottaa livenä. Eroan valkoisesta macbookistani ensimmäistä kertaa sen kaksivuotisen palveluksen aikana. Palattuani saatte kuitenkin luettavaksenne tiivistelmän (= saksitun version) tulevasta lomapäiväkirjastani. Lomapäiviksen pito juontaa lapsuuteni etelänlomista saakka - näin kymmenenkään vuoden jälkeen en ole päässyt kyseisestä tavasta eroon. Olen aina pitänyt lomakirjoitukseni visusti itselläni - Guadeloupen päiväkirjasta tuleekin ensimmäinen julkinen lomapäiväkirjani. Ensimmäisen, ja tähän asti ainoan, kerran harkitsin päiväkirjojeni ääneen lukemista mummin sairasvuoteen äärellä. Aie jäi pelkäksi ajatukseksi, sillä tilaisuutta ei koskaan ehtinyt tarjoutua. 

2 kommenttia:

  1. Ihanaa Guadaloupea rakas! Täällä kotona lähdetään tätäkin kovempiin pakkasiin pyhälle ja toivotaan ettei Juuson Rhino tai mikä lie öksyvirus tartu meihin muihin...Pysy sinä terveenä ja nauti kylmistä juomista guadaloupen helteessä :)
    Matkapäiväkirjan satoa odotellen. Äiti

    VastaaPoista
  2. Milla voi ku sä oot ärsyttävä!!! LÄhet sinne auringonpaisteeseen ja mä värjöttelen tääl kaameis pakkasissa, lunta tulee varmaa viidettä päivää putkeen ja sitä alkaa kertyy tänne jo vähän liikaa.. ja kirjastossa lukemassa menee kivasti nää mun "hiihtolomapäivät"! Nojoo, toivottavasti sulla on huippuhauskaa Guadaloupella, se kuulostaa fantastiselta! ;)
    (Vitsit, en ehtiny laittaa mun osotetta postikorttii varten, sillä olin just penkkariristeilyllä silloin (hih jotain hauskaa täälläkinpäin ;D)...) Terkuin, Essi!

    VastaaPoista