Itsestään oppimista 2

Niille, jotka eivät ole lauantaista blogipäivitystäni lukeneet, suosittelen lämpimästi sen vilkaisemista ennen tämän tekstin lukemista. Ranskanelämäni on muuttunut todelliseksi jatkokertomukseksi - alta löytyykin suoraa ja loogista jatkoa viime viikolla alkaneelle draamapyöritykselle. Pientä liioittelua aistittavissa, maybe? Joka tapauksessa, asiaan: Olipa kerran ilta, jona Milla nosti kissan pöydälle...

Mä en vieläkään tiennyt mitä ajatella ranskalaisen parhaankaverini Dorianen puheliaisuustuomiosta. Käännyin hostvanhempieni Vivianen ja Jean-Pierren puoleen kysyen olinko heidän mielestään muuttunut sitten saapumiseni Gaillaciin. Jean-Pierre tarttui kysymykseeni nopeasti ottaen sen palautteenantomahdollisuutena yhteiselostamme. Kysymyksen avoin muotoilu osoittautui täten ajattelemaanikin paremmaksi ratkaisuksi, sillä sain tietooni paljon merkittävämpiä asioita kuin todellisuudessa aika turhaa analyysiä mun puheliaisuudesta (tai epäpuheliaisuudesta). Ihan oikeasti, voiko vastaavalla olla enempää väliä? Huoh, miten mä jaksoinkaan huohaantua vastaavasta.

Jean-Pierre toimi puhemiehenä Vivianen nyökytellessä ja hymähdellessä hyväksyvästi tasaisin väliajoin. Hostisäni vakuutti olleeni koko ajan kultainen (jes), mutta muutamien ajanjaksojen olleen toisia haastavampia (auts). Esimerkiksi joulun alla, ennen oman perheeni näkemistä, käyttäydyin kuulemma kuin ampiaisen perseeseen pistämänä. Olin hostisäni mukaan koko ajan enemmän tai vähemmän hyökkäyskannalla - mitä tahansa minulle sanoikin otin sen huonosti ja annoin vastaukseni pommit jyristen. Yyh, varmaan aika hirveä minä, en olisi itsekään halunnut kohdata itseäni tuollaisena.

Hostisäni puhuessa en väittänyt vastaan vaikka kuulemani minua vähän ihmetyttikin. Olin itse ajatellut olevani hankala joululoman jälkeen, sillä podin lievää kausimasennusta ja näkemisen jälkeistä koti-ikävää. Hostvanhempani tuntuivat yhtäkkiä kovin vanhoilta ja ymmärtämättömiltä. Jean-Pierre otti päähän liiallisine yleistyksineen sekä konservatiivisine mielipiteineen ja Viviane urautuneine toiminta- ja ajattelutapoineen. Oloni oli hetkittäin kuin eläkeläisten kuntoutuskeskuksessa konsanaan, enkä olisi lainkaan ihmetellyt jos tunteeni olisivatkin heijastuneet käytökseeni. Mutta ei, hostvanhempani eivät huomanneet mitään tavallisuudesta poikkeavaa kyseisinä viikkoina. Enkä usko että taidan heitä jälkeenpäin asiasta valaistakaan.

Olin itsestäni todella ylpeä hostisäni tilityksen jälkeen. Negatiivistakin palautetta saadessani olin kuin kylmä viilipytty. Otin hostisäni rakentavan palautteen vastaan kuten sen kaltainen palaute kuuluukin ottaa (oppimismielessä). Tiedän etten ole täydellinen - äänen sanotut pimeät puoleni tunnistin ja myönsin itsekin. Pieni ääni päässäni kuiskaili antamaan samalla mitalla takaisin, mutta sitä en koskaan tehnyt, mistä hyvästä olen itseeni erittäin tyytyväinen. Kerrankin en toiminut itsekkäästi pitäessäni puheenaiheen puhtaasti itsessäni. Kannustan kaikkia tämänkaltaiseen rehelliseen tilitykseen, meidänkin ilmapiirissämme oli puhdistamisen varaa vaikken sitä aiemmin tiedostanutkaan.

Niin ja mitä ne huonot puoleni olivatkaan? Olen toisinaan liian aggressiivinen mielipiteineni. En anna tois(t)en ajatuksille tilaa, vaan jyrään ne matalaksi omieni voimalla. Tapan reilun väittelyn aloittamalla lauseeni lattealla fraasilla "Niin, mutta...". Kyselen paljon kysymyksiä (hyvä), mutta kadotan toisinaan kiinnostukseni heti toisen avattua suunsa vastatakseen (huono). Voilà, kyseiset piirteet ovat yhteenveto siitä, mitä hostisäni minulle sanoi ja siitä mitä itse ajattelen. Viimeinen on aika puhtaasti itse itsestäni löytämä vika.

Hyviin puoliini kuuluu hyväntuulisuuteni, kypsyyteni ja aitouteni. En kuulemma yritä esittää mitään mitä en todellisuudessa ole (ihan kiva piirre kuulla itsestään). Pyydettyäni hostisääni muistuttamaan minua miinuspuolistani kehui Jean-Pierre vielä lopuksi tukkaani. Ehkä vain pehmentääkseen palautteen kovaa reunaa, tai sitten mun hiukset ei todellakaan enää ole sen suurempi murheen aihe! Oli asian laita mikä hyvänsä, voin mä lisätä ison komean d-kohdan syyskuussa kirjoittamaani saantilistaani: Tulen oppimaan itsestäni ihan helvetin paljon.