Ilmeisesti olen sittenkin blondi

Muutaman viikon takaisen askarteluepisodin (Ajankäytön helmiä 16.9) jälkeen päätin taloustiedon tunnilla ottaa itseäni niskasta kiinni ja panostaa tuntiseuraamiseeni. Tuloksena oli kaksi A4-paperillista siansaksaa ranskalaisesta sosiaaliturvasta. Puolet opettajan sanelemasta meni täysin ohi, neljänneksen kirjoitin väärin ja loput keksin kokonaan itse. Viimeistään keväällä enemmän ymmärtäessäni saan varmasti muikeat naurut päättömistä muistiinpanoistani.

Lopputunnit menivätkin sitten tavalliseen tapaan kirjeitä kirjoitellen ja korjausmaalilla sydämiä ja suomenlippuja vihkojen kansiin maalaillen. Viikon saldona taitaa olla noin pullollinen white-outia ja vihollinen kirjepaperia. Mun pitäisi varmaan ottaa aikaa itselleni ja miettiä mitä mä todella tältä vuodelta haluan. Koulu on niin suuri osa ranskalaista arkea (mun arkea) että tuntuu hävyttömältä ajantuhlaukselta istua päivät pitkät pulpetissa tyhjänpanttina.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että saan vuodelta a) loistavan ranskan, b) hataran espanjan ja c) kymmenisen vaihtokiloa. Samaan aikaan menetän a) viisi jaksoa oikeasti hyödyllisten opintojen parissa, b) vuoden Minni-kummitytön elämästä ja c) kavereiden keväiset täysi-ikäistymiset. Toisaalta saan viettää viimeisen alaikäisen vuoteni täällä, EF:n tiukkojen sääntöjen alaisena ja turhien houkutusten ulottumattomissa.

Oli muuten tässä jokusen aikaa sitten juhlimisesta, juomisesta ja vastaavasta toiminnasta mielenkiintoista juttua (vielä reippaasti ala-ikäisten ) lattarifrendieni kanssa. Keskustelun päätteeksi iskivät pojat virnistellen kouraani kolmet kaksikymmentä- viiva kaksikymmentäviisivuotiaan paperit, joista minua kolme tuttuakin tutumpaa naamaa tuijotteli. Näin meillä Kolumbiassa ja Meksikossa, siis XD.

Eilen taas tuotti mukavan yllätyksen espanjan open poissaolo ja siitä johtuva kahden tunnin hypäri. Vietin ajan kanadalaisen vaihtaritytön Savannan kanssa koulun edusnurmikolla aurinkoa paistatellen ja EF:n toimintaa märehtien. EF:stä mulla riittäisikin kirjoitettavaa vaikka kuinka, kyseiselle maailmanparannustekstille taidan kuitenkin pyhittää kokonaisen blogitekstin hieman myöhemmin.

Kyseisenä iltapäivänä jouduin myös vakavan koulukiusaamisen kohteeksi, kun Savannan luokkatoverit laumana hyökkäsivät kimppuuni kysymyksineen. En muista miten keskustelu alkoi tai jatkui, mutta seuraavan suuntaiseen dialogiin se päättyi:

muut: "Onks kaikki Suomessa blondeja ja sinisilmäsiä?"
mä: "Ai häh?"
muut: "B-l-o-n-d-e-j-a ja sinisilmäsiä?"
mä: "Öö... joo, suurin osa."
muut: "Onks blondit tyhmiä?"
mä: "Ai häh?"
muut: "Ootsä tyhmä?"
mä: "Nyt en kyllä tajunnu..."
muut: "Ootsä tyhmä?"
mä: "Siis mitä..?"

Tämän episodin jälkeen en siis lainkaan ihmettele jos olenkin onnistunut antamaan sellaisen kuvan, että pohjoismaalaiset on poikkeuksetta sinisilmäisiä, blondeja ja todellakin... vähän tyhmiä. Kirjoittelemisiin!