Sosiaalisen elämän alku

Tonight's gonna be a good night, tonight's gonna be a good, good night, yeeeaahhh! Mmm-hhhmmm. Tänään OLI upea ilta! Suoraansanottuna SURKUHUPAISA lauantai-aamuni muuttui sosiaalisesti menestyksekkäimmäksi illakseni tähän mennessä! :> Tässä alla tarkemmin:

Lukuisista yrityksistäni huolimatta en ollut onnistunut hankkimaan itselleni seuraa vielä kello yhteen mennessä iltapäivällä. Epätoivosta surkeana laahustin ympäri taloa, kaivelin perheen ruokakaappeja lohturuoan toivossa ja kirjauduin jopa messengeriin tekemisen puutteessa. Olin siis jo käytännössä luovuttanut, kun kyläkamuni Anna soitti ja kysyi lähtisinkö kaupungille. No totta hitossa! Menoksi pistin heti likaiset hiukseni ponnarille heitettyäni, aamun röhnävaatteet kaupunkikelpoisiin vaihdettuani ja huiman kaunistumisoperaationi, ripsien taivuttamisen, tehtyäni. Toista kertaa ei tarvinnut pyytää!

Päivä oli mitä parhain: puhuin, hymyilin, nautin ja nauroin varmaan enemmän kuin tähän mennessä yhteensä. Melkein nolottaa myöntää, että mua harmittaa ettei tullut otettua kameraa mukaan! Seuranani ei ollut pelkästään Anna, mutta myös Emmanuelle ja kaveripojat Daniel ja Alexis. Kuvat olisivat olleet täydellistä todistusaineistoa sosiaalisen elämäni alusta Ranskassa! Tant pis (=ei voi mitään).

Kotiin saavuin minuuttia ennen kotiintuloaikaani, jota olin jo illan aikana kaksi kertaa ehtinyt venyttää. Hostvanhemmat tuskin huomasivat tuloani. Nyt sitä vasta ymmärtää, kuinka rankkaa elämäni esikoisena on ollut! Ranskan vanhemmat, etenkin Eliane-äiti, osaavat tietyistä asioista olla liiallisenkin tarkkoja, mutta kahden jo täysi-ikäisen vanhemmuus varmistaa tämän uskomattoman rentouden tulemisteni ja menemisteni kanssa. Voi Anni-siskoni, mikä vapaus sinua odottaakaan XD!