Tänään kävin kuikuilemassa toisella mahdollisella öljyvärikurssilla, ja voin iloikseni sanoa, että kerrankin jo toinen kerta toden sanoi! Rodezin vanhassa kaupungissa sijaitseva pikkuruinen taideateljee on juuri sitä mitä etsinkin, jihuu!
Aiemmin kokeilemani, hostäitini minulle löytämä taidekurssi, ei tätä vastoin aivan vastannut toiveitani. Viime perjantaina löysin itseni paikalliselta kansalaisopistolta yksin kymmenen, keski-iältään varmasti eläkeiän ohittaneen, kukka-asetelmia maalaavan naisen seurasta. Ei seura sinänsä haitannut, mutta uskon tänään löytäväni ateljeen antavan minulle enemmän monin tavoin :-P.
Kansalaisopiston kurssin vetäjä oli kuitenkin superhellyyttävä, ja vielä tänä iltana soitteli perääni ja kyseli päätöksestäni jatkaa. Madame oli aivan hurmioissaan piirrettyäni nopean hiilivärityön puunpalasesta ja suunnitteli intoa tihkuen kuinka paljon voisin Suomen taidehistoriasta muille opiskelijoille luennoida. Karu totuus mun menneiden aikojen tuntemuksesta (etenkin taiteeseen liittyvien) olisi varmasti ennemmin tai myöhemmin paljastunut, jos olisin kyseiselle kurssille jäänyt...
Kolmen päivän kuluttua aloitan siis kunnolla Sonia Privatin ateljeessa :>. Kolme tuntia kerrallaan, yhtenä lauantaina kahdesta, pääsen todella maalaamaan ajatukset pihalle! Ihanaa! Toiset päästää höyryt pihalle nyrkkeilysäkkiä mätkimällä, mulle riittää luova tunteiden purkaminen. Mätkimisestä puheen ollen huomenna menemme kuitenkin hostisäni kanssa katsastamaan lisää paikallisia urheilumahdollisuuksia - tällä kertaa tosiaan itämaisten taistelulajien sektorilta! Tulevista harrastekokemuksista kirjoittelen lisää pikimmiten...
Kiva, että harrastuspaikka löytyi. Jos käytät muitakin värejä kuin viridianin vihreää ja kadmiumin punaista, tilaan ehdottomasti meille jonkin sortin teoksen, jota kelpaa sitten tulevaisuuden arvotaiteena esitellä. Kivoja töitä oli huoneessasi näytillä Juuson juhlien aikaan :)
VastaaPoista