Uusi reseptiblogi

Kello näyttää neljää ja odottelen hostvanhempiani palaavaksi iltapäiväkävelyltään. Tarkoituksena on vielä lähteä ostamaan aineksia runebergintorttuihin, joita aion ensi viikonloppuna kansallisrunoilijamme kunniaksi leipoa. Just joo, mitä mä yritän itselleni uskotella, ihan oman masun vuoksihan niiden laittaminen tuli mieleeni. Kyseisen nautinnon jakaakseni mä olen kutsunut meille kasan EF:n muita vaihtarityttöjä: kanadalaisen Paulinen, saksalaisen Leonien, sekä tammikuun alussa saapuneet itävaltalais- ja uusiseelantilaistytöt. Mikä kulttuurillinen tilkkutäkki! Sunnuntai-iltapäivä menneekin leivonnallisista aikaansaannoksistani nauttien, ulkoporeammeessamme uiskennellen, mutta mikä tärkeintä, pitkästä aikaa englantia puhuen.

Idea in english only -päivästä syntyi kun Leonie sanoi pelkäävänsä unohtavansa englanninkielentaitonsa. Leonie on meistä kolmesta ranskankielessä pitäytyvin, joten kun mahdollisuus englanninkielen puhumiseen tarjoutui, otimme sen Paulinen kanssa vastaan toista sekuntia miettimättä. Suuri kiitos kuitenkin Leonielle - ei ranskan oppimisesta tulisi mitään jos puhuisimme normaalistikin englantia keskenämme. Rodezissa ajauduimme latinopoikien kanssa vähän väärille raiteille: kun englanniksi kerran aloittaa, niin on yllättävän vaikeata enää muuhun kieleen vaihtaa.

Nyt elämme kuitenkin vasta keskiviikkoiltapäivää ja olen kipeänä kotona. Nappasin alpeilla ilmeisen lähtemättömän superflunssan, sillä olen ollut lomien jälkeen jatkuvasti enemmän tai vähemmän tautisena. Aamukurkkukipuun olen napsinut hostäitini tarjoamia kasviuutekarkkeja ja nenää niistellyt niin ahkerasti että vanhaa kunnon bepanthenia alkaa olla jo kova ikävä. Tänä aamuna ääneni oli kokonaan kadonnut, joten jäin pois päätä huimaavilta kahdelta koulutunniltani. Koulunkäynti on täällä niin rankkaa.

En ehtinyt postata edellistä tekstiä ennen kauppaan lähtöämme, joten voin saman tien jatkaa tarinointiani hieman. Kaupasta ei löytynyt pelkästään runebergintorttuaineksia (mantelijauhetta, kardemummaa, vadelmahilloa...) mutta myös kolme ihanaa keittokirjaa! Olimme viime viikonloppuna naapureillamme syömässä ja kuolasin perheen äidin moniosaisen keittokirjasarjan perään. Löysin tämänpäiväiseltä kauppareissultamme juuri samaisen kirjasarjan osia, ja mukaani tarttuivatkin ranskalaista opiskelijaruokaa-, tuunattuja susheja- ja gourmand-jälkiruokia tarjoavat versiot. Nam!

Arkisempia reseptejä olen alkanut tallentaa toiseen blogiini, jonne pääsee tästä. Olin jo pitkään ajatellut ottavani talteen kaikki hostäiti-Vivianen herkkureseptit, mutta idea reseptiblogista syntyi vasta äskettäin. Sanottakoon vielä että reseptiarkistoni ovat yhtä paljon teille kuin minullekin, joten siitä vain kokeilemaan jos (ja kun) mielenne tekee!