sunnuntaina, tammikuuta 31, 2010

Alueturismia



Tanaan oli eilisen kehnosta saatiedotuksesta huolimatta kaunis ja kirkas paiva, joten paatimme lahtea kuikuilemaan alueen nahtavyyksia. Iltapaivan kohteena oli Cordes-sur-Ciel niminen 1200-luvulla rakennettu kukkulalinnake. Saa oli todellakin mahtava – ilma oli kirpea, jopa kylma, mutta aurinko paistoi pilvettoman siniselta taivaalta. Korkealle nousevan kaupungin mukulakivikaduilla kappaileminen oli siis erittain miellyttava kokemus. Uusintavisiitti lienee pakollinen kesan korvilla, jolloin kaupungin lukuisat pikkuputiikit ja taideateljeet ovat avoinna. Cordes on kesaisin todellinen turistirysa – autoa on vaikea saada parkkeerattua kahta kilometria lahemmas kaupunkia. Kaupungin nahtyani ymmarran kuitenkin hyvin turistien – ja ranskalaisten itsensa – kiintymyksen kyseiseen kohteeseen. Alueen turistioppaassanikin kaupunki on merkitty kokonaisella kolmella michelinintahdella.

Ainoa Cordes-sur-Cielissa harmaita hiuksia tuottava seikka on sanan lausumistapa. Sanan ensimmaisen osan r-kirjain tulisi parayttaa ranskalaiseen tapaan kurkusta, ja d-kirjain saada kunolla kuuluviin. Mina en onnistu millaan. Omat vaihtoehtoni on heittaa sanan keskelle ruma suomalaisittain rullaava arra, tai lausua sana englantilaisittain, eli jattaa arra lahes kokonan pois. Tassa tapauksessa sana lausuttaisiin samoin tavoin kuin englanninkielinen sana cord (johto). Samaan harmaita hiuksia tuottavaan sanasarjaan kuuluu myos ranskalaisten lempikirosana merde (paska), jota mina en lukuisista harjoittelukerroistani onnistu lausumaan uskottavasti. Kiroilu on tasta syysta jaanyt kohtalaisen vahiin.

Muita kohteita joissa olemme vierailleet ovat Castelnau-de-Montmiral ja Puycelsi. Molemmat sijaitsevat Laboriesta vain kymmenisen kilometrin paassa ja ovat Cordesin kaltaisia kivilinnakkeita, joskaan eivat yhta henkeasalpaavan vaikuttavia. Molemmat kaupungit tutkin valitettavasti kameran linssin lapi – otin niista kasan jo nyt keskenaan sekoittuvia anonyymeja otoksia. Kuvani kaupunkien vanhoista kivitaloista, lukuisista porttikongeista ja ympariinsa vaeltelevista kissoista ovat oikein natteja, mutta sitakin hengettomampia. Tanaan Cordes-sur-Cielissa ollessani jatin kameran lahestulkoon kokonaan sivuun ja imin kaupungin yksityiskohtia itseeni pelkkien silmieni avulla. Kylla kannatti, kokeilkaa joskus itsekin!

8 kommenttia:

  1. Tännehän oli tosiaankin taas tullut lisää. kiva kiva. Ihana kuva :)

    VastaaPoista
  2. Hyi. Älä harjoittele !
    Hartaasti t. Ukki

    VastaaPoista
  3. ihana kuva! ja samaa mieltä ukin kanssa, asiat voi aina ilmaista kauniisti ilman kirosanoja..:)
    <3:ilse

    VastaaPoista
  4. Kuvasta kehut Jean-Pierrelle, joka sen nappasi asetelmaa varmaan toista minuuttia mallattuaan... Ihme että pysyi hymy edelleen noinkin leveänä! :-) Ja Ilse, älä huoli, enhän mä oo aiemminkaan oikeastaan kiroillut, tuskin siis Ranskassakaan!

    Äidille vielä kiitos tänään saapuneesta paketista, adaptori on jo käytössä ja läppäri toimii pitkästä aikaa, minkä huomaa ään ja öön paluusta tekstiini. Jihuu. Korvakorut oli AIVAN IHANIA, sä tunnetkin mun maun jo aika hyvin. Suomen kuvalehden taas taisit laittaa sen Haiti-artikkelin vuoksi? :-)

    VastaaPoista
  5. jee. Käsittämötöntä, tää kommentointi onnistuukin myös ratikasta. Ihanaa että pake tuli perille. Lumeen hautautuvia terveisiä äidiltä

    VastaaPoista
  6. Luin pitkästä aikaa taas miljoona sun blogimerkintää! Toi kuva on just kiva ja nyt en tahdo mitään muuta kuin päästä etelä-ranskaan ihan heti. Rakastan noita pikkutaloja ja mukulakivikatuja ja kaikkea.

    Toi kamerajuttukin on mulla samalla tavalla. Yritän aina epätoivoisesti saada aikaan edes pari hyvää kuvaa ja sit kuvailen vaan random yksityiskohtia ja muuta turhaa ja päädyn missaamaan koko kokemuksen...

    Aion oikeesti vastata sun kirjeeseen taas joskus ihan kohta. Pitäis vaan olla vähemmän saamaton. Siihen asti, hyvää jatkoa ja kaikkea! Saat kyllä oikeesti riitan kanssa opettaa mulle ranskaa kun tuut takasin joskus tulevaisuudessa, oon ihan katkera siitä miten hyviä tuutte sit olemaan. Opin sen aksentin sit ehkä mieluummin sulta :) bisous, krista.

    VastaaPoista
  7. Heippa Krista! Älä huoli kirjeen suhteen, ihan oikeesti mä en oo ees ehtiny ajatella koko asiaa :D Toivottavasti et nyt pettynyt kauheesti! Mä oon sun kanssa salaa samaa mieltä noista aksentista, vaikka jo Etelä-Ranskassakin puhutaan hieman eri tavalla kuin Pariisissa. Mun hostvanhemmat jopa kattoo kanadanranskaksi puhuttua vitsiohjelmaa saadakseen viikottaiset naurunsa! Saa nähdä kuinka hyvin Riitta on onnistunut imenmään itseensä kyseisiä vaikutteita... ;-)

    VastaaPoista