Je ne comprends pas francais

Valmennusleirillä on nyt kulunut vasta neljä kokonaista päivää, mutta tuntuu siltä että täällä olisi ollut jo muutaman viikon. Ehkä fiilis johtuu siitä että kaikki on täällä niin ylisosiaalisia, että on kuin olisi tuntenut kaikki jo pidempään. Täällä on vaihtareita Kanadasta, Lattareista, Australiasta ja Euroopasta. Skandinaviasta on tullut kaikkia muita paitsi islantilaisia. Tekee pahaa kun yrittää sanoa ruotsalaisille jotain hienoa ja vaikuttavaa på svenska, ja vastaukseksi saa vain tyhjän, kysyvän ilmeen. Norjalaiset on kaikki vaaleita ja ruskettuneita, kun taas australialaiset yllättäen koko porukan kalpeimpia. Saksalaiset taas lisääntyy kuin kanit, kuudestakymmenestä leiriläisestä täällä lähes parikymmentä on von Deutschland.

Onneksi tuntien ulkopuolella me saadaan puhua englantia, sillä ranskantaidot ei mitenkään voisi riittää kaikkiin näihin uusiin ihmisiin tutustumiseen. Lopputuloksena englanninkieli vaan paranee ja ranska raapii pohjamutia. Puhuin viime yönä unissani ENGLANNIKSI ja muistan vielä hämärästi todenneeni loppuun: "I'm not being sensible right now".

Ihmiset puhuu ranskaa todella huvittavilla aksenteilla. Jos ei todella keskity kuuntelemaan, kuulostaa siltä kuin kukin puhuisi omaa kieltään, ei todellakaan ranskaa. Kanadalaisten aksentista ei varsinkaan ymmärrä mitään kun ne lausuu kaiken kuin puhuisivat englantia. Saksalaiset ja espanjalaiset puhuu ehkä ymmärrettävimmin, mutta kuka mä oon korjaamaan toisten virheitä kun teen niitä itse varmasti kolminkertaisesti. Tunneilla käyminen on yhtä liimassa tarpomista, mutta onneksi illat on vapaita ja lähikaupunki on kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Verneuil-sur-Avre on sympaattinen, hyvin ranskalainen pieni kaupunki. Ostin sieltä toissapäivänä upean oranssin BIC:in prepaid puhelimen. Odotukset sen suhteen ovat korkealla, ajatelllen että ainoat kyseisen valmistajan aiemmin tuntemani tuotteet ovat kuulakärkikyniä. Saattaa hyvinkin olla etta pääsen lähipäivinä lempipuuhaani, nimittäin tavaroiden palautteluun...

Joukossa on myös muutama erikoinen tapaus, joilla on jonkinlaisia yhteyksiä Suomeen. Erään kanadalaisen Miian (huomaa suomalainen kirjoitusasu) isä on Ontarion Suomen suurlähettiläs ja puhuu muutaman sanan suomea. Samantasoiseen kommunikaatioon/salakieleen en kuitenkaan valitettavasti Miian kanssa pysty kuin mihin norjalaiset ja ruotsalaiset pystyy keskenään. Vielä uskomattomampi tapaus on kuitenkin brasilialainen Hector, joka on aivan suomifriikki. Sen kiinnostus Suomea kohtaan on niin outoa ja hullua ja siksi varmaan niin liikuttavaa. Näkisittepä vaan pojan silmät, kun se "saa" puhua mun kanssa! Hector tuli Ranskaan vain koska ei onnistunut pääsemään Suomeen rotareiden kautta, mun mielestä Hectorin tapaiset tapaukset pitäisi ottaa meille avoimin sylin, sillä niitä ei ole paljon. Lauloimme tänään lounaalla Indican Ikuista virtaa Hectorin aloitteesta ja poika paitsi lausui sanat täydellisesti mutta myös ymmärsi niiden merkityksen.

Järkyttävintä taas on, että norjalaiset käyttää täällä nuuskaa samaa tahtia kuin itse jauhan purkkaa. Niiden mielestä on uskomatonta että nuuska on Suomessa laitonta eikä edes kovin suosittua. Mulla ainakin on mielikuva sairaista keltahampaisista nuuskaajista, joilla on ylähuuli syöpynyt nenään asti. Tai sitten säälittävistä lätkänpelaajista jotka nuuskaa välttääkseen tupakan haittavaikutukset, mitä nuuskassa ei "tietenkään" ole. Mä olin kuulemma taitava ensikertalaiseksi, useimmat ilmeisesti oksentaa. Totesin että merisairaan olon saa muutenkin, tämä kerta taisi jäädä viimeiseksi, joten älkää huoliko!

Toistaiseksi kaikki on siis hyvin, täällä eletään aivan ekstaasissa, ajattelematta tulevaa lainkaan. Ja mikä parasta, leiri ei myöskään ole todellinen Girl Camp, kuten pelkäsin :-). Lähetän teille virtuaalisen halauksen ja Calvadoksen huuruisen poskisuudelman Normadiasta! Ja nauttikaa Suomen viileästä ihan vain mun vuoksi, sitä ei täällä ole!