Tarte de rhubarbe = raparperipiirakka

Siesta! Viikonloppuruokailujen jälkeen on aina hyvää aikaa kirjoitella, sillä täällä harrastetaan sen verran suurikokoisia lounaita että vahvemmankin on pakko jälkeenpäin levätä. Mulle tosin bloggaaminen toimii hyvänä tapana rentoutua! Tämänpäiväinen lounas oli kuitenkin siinä mielessä spesiaali, että pääkokkina toimin minä. Eliane-äiti on tänään poikkeuksellisesti lauantai-töissä, ja ruoanlaitto lankesi minun, Eric-isän ja Clarisse-siskon harteille. Ohjat otin heti käsiini ymmärrettyäni ruoanlaittotilaisuuteni viimein tulleen...

Talon puolesta tarjottiin hunajamelonia alkuruoaksi ja juustoja ensimmäiseksi jälkiruoaksi. Mun toimesta menusta löytyi tuoremakkara&tomaatti -pastaa pääruoaksi (suurkiitos V-P:lle, jolta pikaisesti soittamalla sain valmistusohjeen!) ja rapariperipiirakkaa vaniljajäätelön kera jälkiruoaksi. Quel succès, kaikki pitivät kovasti! Raparperi jäi aavistuksen liian kovaksi, mutta koska kyseinen piirakka oli uusi tuttavuus perheelleni, ei tämä juuri haitannut.

Ruokailua edelsi myös ensimmäiset pastis-kokeiluni, älkää kertoko EF:lle! Vanhojen baariluuskien lisäksi kyseinen aperitiivi kelpaa ilmeisesti myös George Clooneymaisille perheenisille ja urheilullisille nuorille (Clarissen poikaystävä Gaetan lounasti kanssamme). En kuitenkaan usko, että tämä aniksella kyllästetty juoma jää omiin suosikkeihini... Täällä ruokaa ostetaan vain kerran viikossa, ja aamulla teimmekin suurostokset tulevaa viikkoa varten. Vierailimme erikseen liha- ja juustokaupassa sekä suuremmassa cittari-tyyppisessä marketissa. Lihakaupassa oli valtavat määrät eri lihoja ja ruhon osia. Clarisse nauroi ällötykselleni löydettyäni tiskistä siansorkkia ja lehmänkieliä (valtavia!). Tuoremakkaratkin oli pinottu neljäksi hervottomaksi, halkaisijaltaan ja korkeudeltaan varmasti puolimetrisiksi pinoiksi.

Muutenkin olen ollut täällä erinomaisissa, varsin ranskalaisissa ruoissa, sillä Eliane-äiti rakastaa ruoanlaittoa. Takaisin vedän kuitenkin kommenttini siitä, että jääkaapille uskaltaa mennä miten huvittaa. Sain nimittäin lempeän mutta vakavan puhuttelun ranskalaisen ruokailuaikataulun kunnioittamisesta ja välipalojen pahuudesta. Nauttikaa siellä Suomessa siis päivän kuudesta ateriastanne! Perheessä kulutetaan uskomattomia määriä valkoista patonkia, hilloja ja juustoja, mutta kaikista eniten lihaa! On possua, nautaa, leikkelettä, paistettua, keitettyä, säilöttyä, rasvaista ja rasvatonta. Luojan kiitos en ole kasvissyöjä ja että leggingsien vyötärönauha antaa farkkuja enemmän armoa!

Ruokaa rakastavassa äidissä on hyvissä ruoissa elämisen lisäksi juuri se mahtava puoli, että uskallan varmasti ajan myötä tehdä lisää ruokakokeiluja perheelleni. Mämmin ja mustanmakkaran saatte pitää hyvänänne, mutta seuraavana projektina ovat varmasti korvapuustit, sillä pullataikinan perheeni jo tunteekin. Kesäkeittoa voin tehdä keskellä talvea, täällä kun tuoreita vihanneksia saa ympäri vuoden ja karjalanpiirakoita ja munavoita syysiltojen lämmikkeeksi. Nyt olisi valtavasti kirjoitettavaa, mutta yrityksenäni on supistaa tekstejäni hieman entiseen verrattuna... Saatte siis varmasti kuulla minusta lisää tämän viikonlopun aikana!