Part 2: Intérieur

Palasin juuri pyöräretkeltä hostäitini kanssa, kiersimme Elianen kanssa lähimaatilat, -kukkulat ja kauneimmat kävelyalueet. Nyt, hiestä nihkeänä lenkin jälkeen, seuraa "lyhyt" tilitys ensimmäisistä neljästä päivästä Galtiereiden taloudessa.

Siihen nähden, että asun perheessä, jonka hädin tuskin tunnen ja puhun kieltä, jota hädin tuskin osaan, olo tuntuu kohtuullisen hyvin kotiutuneelta. Sen verran mukavuudenhaluinen ilmeisesti olen, että tuntuu ihanalta olla kunnolla asettunut pitkän orientaatioleirin jälkeen. Aina välillä tulee kuitenkin sellainen olo, että mitä ihmettä mä täällä teen. Toisinaan taas unohtaa kaikki ne syyt, minkä takia tähän hommaan on lähtenyt. Useimmiten kaikesta on kuitenkin kohtuullisen hyvä fiilis.

Asettuminen uuden perheen elämään on käynyt yllättävän kivuttomasti. Jääkaapille uskaltaa jo mennä kysymättä ja suihkuun hyppiä pelkkä pyyhe ympärillä. Ja mitä kommunikaatioon tulee, suurimmat pelkoni olivat turhia. Jos puhutaan, niin puhutaan kilpaa ja ranskalaiseen tapaan melkeinpä riidellen. Ja jos taas ei, sen voi helposti laittaa vieraan kielen tai väsymyksen piikkiin.

Hassuja tilanteita sattuu jatkuvasti. Kun säätiedotuksessa ruudussa onkin suomineidon sijaan ranskanmaan kahdeksankulmio (ja ainaisten pilvien sijaan aurinkoa) tulee todella erikoinen fiilis. Ei surullinen, ei vielä ikävöivä, jollain tavalla vaan outo ja erikoinen. Vessassakin olin kävellä päin seinää, kun kotona ovi on toisella puolella huonetta.

Uskomaton tapaus sattui kuitenkin kysellessäni paikallisista ruoista ja Clarisse-sisko mainitsi erilaisten juustojen lisäksi paikallisten suosiman kakun. Kyseistä kakkua saimmekin myöhemmin samana päivänä Elianen siskon tekemänä, ettekä voi arvata mitä se oli! Paikallinen kakkuherkku oli supisuomalaista pullapitkoa! Kyllä, sain yhden illan ja aamun ajan mutustaa tuttua pullaa à la Francaise. Olin lähes tukehtua sanoihini, kun yritin selittää yhteensattumaa perheelleni.

Galtierit edustaa vahvasti ranskalaista geeniperimää: kaikilla on tummanruskeat hiukset ja -silmät ja kauniisti ruskettuva oliivi-iho. Minä taas tuotin suurta huolenaihetta heti ensimmäisenä päivänä, kun koipeni hieman punoittivat aurinkoisen päivän jälkeen. Eliane huolestuneena hankki minulle heti pullollisen herkän ihon vartalorasvaa "palovammoja" lieventämään.

Eliane on hostäitinä erittäin mukava ja avulias, mutta myös erittäin intensiivinen. Välillä en ymmärrä lainkaan mitä hostäiti yrittää sanoa, ja silloin kun ymmärrän, saan kuulla saman asian ties kuinka monennetta kertaa. Pian minun täytyy opetella uusia fraaseja, tuntuu että sanon jatkuvasti c'est bon tai d'accord, ymmärsin tai en.

Isä Eric on tyylikkäästi harmaantunut, hymyilee paljon valkoisella hammaskalustollaan ja nauraa usein omille vitseilleen (joita mä en tietenkään vielä ymmärrä). Ennen tänne tuloani minulla oli tapana sanoa että tuleva hostisäni muistuttaa George Clooneyta, mutta herranjumala, Eric on todellakin kuin ilmetty Clooney! Varsinkin ajokortin kuva on kuin suoraan Ocean's Eleven -elokuvasta.

Isoveli Richard on lempparini tähän mennessä. Richardin kanssa katsoin ranskankielisen Leijonakuninkaan ymmärtämättä muuta kuin leijonien nimet ja taistelin ties kuinka monetta tuntia saadakseni kannettavani internet-yhteyden toimimaan. Isoveli on myös puheensa kanssa toista maata kuin vanhempansa (ja toisinaan siskonsa), jotka ilmeisesti laskevat aivan liikaa mun kielen varaan ja papattavat asiansa konekiväärivauhtia.

Eilen Richard lähti kuitenkin hervottomien ruokavarastojen ja Elianen nyyhkytyksen saattelemana Pariisiin opiskelujaan jatkamaan. Isoveli näyttäytyy taas kotona kuukauden päästä, ollessaan insinöörin opinnoiltaan muutaman päivän mittaisella lomalla. Energinen Clarisse-sisko kuitenkin palasi tänään opiskelukaupungistaan Toulousesta, ja on viikonloppuun asti Sebazacissa.

Tulikokeeseen mut asetettiin heti alussa, kun sunnuntaina menimme serkkusynttäreille Elianen veljelle. Siellä minua esiteltiin tädeille, sedille, serkuille, miniöille, mummeille ja vaareille - nimet vaan pyöri päässä yli kaksituntisen lounaan ajan, taisin antaa tuliaisenikin väärälle naiselle.

Sukujuhlan jälkeen päivät ovat olleet erittäin leppoisia ja rauhallisia. Kiirettä emme ole pidelleet, mikä on ollut erittäin mukavaa. Koulun alku (huomenna!) tuo varmasti kuitenkin huomattavaa säpinää arkeeni... Apua...