Poskipusuista possuflunssaan

Sataa, sataa, ropisee, pili-pili-pom. Eilen aamulla tein harvinaisen ripeän u-käännöksen ulkokynnyksellämme, kun huomasin ulkona satavan kissoja ja koiria. Herätin Elianen apuun, ja surkeaa varustautumistani päivitellen hostäiti iski kouraani koukkuvartisen, Disney-hahmoilla kuvioidun lastensateenvarjon. Pikkuruinen sateenvarjo suojanani ja naama punaisena juoksin bussipysäkille ja hyppäsin bussiini aivan viimeisillä sekunneilla. Loppu hyvin, kaikki hyvin, sillä hupsu sateenvarjoni poiki koulupäivän aikana useita huvittuneita katseita, kommentteja ja muutaman keskustelunalunkin ranskalaisten keskuudessa :-).

Viivi kyseli lähettämässään metrimeilissään kuinka täällä on sikainfluenssan varalta varustauduttu. Vastaus on että aika heikosti. Täällä possuflunssaa odotetaan ilmeisen avoimin sylin: poskisuudelmia vaihdellaan vähintäänkin yhtä suurella varmuudella kuin ennenkin ja vessoista puuttuu nestesaippuat. Munkan kaltaisista mittavista järjestelyistä käsideseineen ja hengityssuojineen ei koulussani ole merkkiäkään. Tamiflut löytyy äidin ansiosta omasta takaa, mikä tuottaa mukavan turvantunteen, vaikken mä nyt huolesta sairaana olekaan!

Tänään vietettiin etukäteen Ericin huomisia 49-vuotissynttäreitä, sillä huomisen vietämme EF:n aluetapahtumassa Gaillacissa. Söimme perheen ja Clarissen komean poikaystävän kesken normaaliakin suuremman lounaan uunikanoineen ja kotona tehtyine ranskalaisineen (oli muuten hyviä!). Lahjaksi hostisälle annoin äidin postittaman pikkuruisen purkillisen lakkahilloa, joka saapui kuin tilauksesta eilisessä postissa. Oi että, miten hauskaa paljonpuhuttu hillo (Tarina lakkahillasta ja hyvästien jättämisestä 30.8) oli antaa!

Huomenna tämä tyttö saa siis pitkästä aikaa ilmaista itseään englanniksi sielunsiskojen ja -veljien kanssa EF:n päivätapahtumassa! Ranskalaisellakin kaveririntamalla paranee tasaista vauhtia, hiljaa hyvä tulee. Eilen koulun jälkeen kävin kahvilla uuden tyttöporukan kanssa ja jälkeenpäin vietin tunnin Celia-nimisen tytön kanssa jutellen. En francais, bien sûr (=ranskaksi, tottakai)!

Uuden kaverin olen saanut myös kouluni bussivastaavasta, joka päivystää pysäkeillä auringonnoususta iltaan asti. Isomahainen mies juttelee mukavia aina koulunjälkeen bussiani odotellessani. Miestä ei näytä pahemmin haittaavan se seikka, etten mä sitä pahemmin ymmärrä tai keskusteluun osallistu. Huvittava tyyppi :D.