perjantaina, lokakuuta 23, 2009

Ei pippaloita tänään

Sanokaa mitä sanotte, mutta meikkaamisen ja bilevaatteisiin ahtautumisen sijaan vietän mukavaa koti-iltaa teetä siemaillen ja villasukat jalassa. Ähäkutti, onnistuinpa huijaamaan että olisin oikeasti menossa klubittamaan! Ukin taksitarjouksista huolimatta mua ei hevin saa mukavista kotiolosuhteista ulostautumaan.

Ei tosiaan, taustalla olivat aivan (tai melkein) muut syyt. Tänä aamuna olin vielä epätietoinen illanviettoni suhteen. Mennäkö vai eikö mennä, siinäpä kysymys. Jo bussissa varmistui kuitenkin kyyditys, kyläkamuni Anna lupasi pääseväni takaisin hänen äitinsä hänet hakiessa. Vielä oli siis löydettävä bailuporukka, johon liimautua.

Vielä eilen vaikutti siltä että kaikki olivat menossa Le Rétroon, mutta jo nyt porukka oli pudonnut puoleen. Latinopojat nyt olivat menossa, selvä homma. Siellä missä on bileet on myös Adolfo ja Nicolas. Tiiviimmästä kaveriporukastani tosin harva oli lähdössä. Yksi asuu kauempana, toinen viettäisi iltaa poikakaverin kanssa, ja kolmatta ja neljättä ei vaan klubille meno kiinnostanut.

Celia-nimisen tytön sain kuitenkin lopulta houkuteltua lähtemään kanssani. Innostuimme täysin ideastamme, kaksin rohkaistuisimme lähtemään. Kynnys klubille menoon olisi paljon matalampi tietäen että olisi joku johon turvautua. Sisälle päästyämme porukkaahan riittäisi vaikka kuinka. Päivän mittaan innostus kuitenkin laantui ja aloimme epäröimään suunnitelmamme loistavuutta. Päädyimme siirtämään bilettämisaikeet myöhemmälle, jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Yhdessä sitten nauroimme saamattomuudellemme. Tai sille kuinka nollia olemme.

Lupaan teille etteivät nämä bileet ole viimeiset, lomienalkuja riittää vielä, eikä klubi ainakaan minnekään karkaa. Pieni ääni päässäni kuitenkin moittii minua. Kaikkea tulisi kokeilla, miten sitä voi muuten tietää mistä tykkää. Olen kuitenkin vakuuttunut, että näin on parempi, joten olkaa hyvät ja pitäkää ilkeät kommentit itsellänne. Miten ihmeessä mä olisin voinut itseäni ilmaistakaan, kun en osaa ranskaksi puhua (flirttaamisesta puhumattakaan) tai (ilman hiprakkaa) tanssia. Olisin vain ollut ahdistunut koko illan. Tai vaihtoehtoisesti se olisi voinut olla The Night, iltojen ilta. Kukaan ei saa koskaan tietää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti