Märehdintää EF:n toiminnasta

Tänään olin koulussa aivan superenerginen, huhheijaa. Kaikki into katosi kylläkin kotiin palattuani ja koneen eteen istuuduttuani. Puolipussillista wasabipähkinöitä hujahti Miian lähettämää RukaPyhä-brändikäsikirjaa sisäistäessä ja Lillin vaihtovanhemmille kirjoittaessa. Yyh, miten ällöttää, vaikka kuinka tunnen viisastuneeni.

Minun ja siunatun syysloman välissä on enää yksi vaivainen perjantaipäivä. Ette arvaakaan, kuinka ihanaa on päästä vapaalle! Aion nukkua, relata, nukkua vielä vähän ja lopun aikaa ottaa iisisti. Huomen illalla olisi kuitenkin lomanalkubailut, jee, kaupungin ainoassa yökerhossa. Hostvanhemmilta lupa irtosi vain asiasta vihjaamalla, eri asia onkin sitten hankkia kyyti takaisin kotiin kello neljää yöllä viistäen. Saa nähdä miten käy!

Viikko hujahti hurjan nopeasti kaikennäköistä suunnitellessa. Ihan unohtaa elää tätä hetkeä kun on niin paljon järkättävää. Asiat on nyt vaan aika sekaisin, enkä mä millään osaa keskittää ajatuksiani vain yhteen projektiin. On syyslomasuunnitelmat, Lillen-visiitin suunnitelmat, koulunvaihtosuunnitelmat... Eniten ajatukset ovat kuitenkin olleet kiinni uuden perheen etsinnässä. Kyseisellä sektorilla ei tosin mitään uutta, ei innokkaita puhelinsoittoja tai muita yhteydenottoja. Huomenna ajattelin kysyä mukavalta espanjanopelta suoraan jos hostaaminen kiinnostaisi, ja ensi viikolla aion jatkaa maalausryhmäni madamien pehmittämistä. Harva se ilta Eliane kyselee edistymisestäni asiassa, hassua että voi puhua uuden perheen etsinnästä niin rennosti ja avoimesti. 

Koulunvaihtohaaveita voisin vielä selittää hieman. Mun opiskelumotivaatio on viimeaikoina ollut pyöreä nolla, enkä mä ole jaksanut tehdä juuri mitään koulun eteen. Nykyinen ekonomialinja ei yksinkertaisesti tunnu omalta, ja vielä vähemmän mun motivaation arvoiselta. Mä en suoraan sanoen tunne saavani opetuksesta mitään irti. Musta tuntuu hävyttömältä käyttää näin paljon aikaa opintojen parissa, jotka ei a) mua kiinnosta ja b) mua hyödytä.

Olin jo siis googlettanut muita mahdollisuuksiani tavatessani taidelukiolaisen Léan Sebazacin kuuluisassa bussissa. Keskustelu lähti lentoon kysyttyäni tytöllä mukana olleista croque-piirroksista. Tulin Léan kanssa hyvin juttuun heti alusta, ja vaivaiset kymmenen minuuttia puhuttuamme hän oli jo täysillä miettimässä vaihtoani lukioonsa. Tämän viikon tiistaina kävimmekin jo Léan kanssa puhumassa Lycée Fochin toimistossa. Keskustelu eteni mukavasti siihen asti kunnes kerroin minkä järjestön kautta olen vaihdossa. EF:n nimen kuultuaan toimiston tyttöjen suhtautuminen muuttui nanosekunnissa. Sain kuulla lukion lopettaneen yhteistyön EF:n kanssa muutama vuosi takaperin. Syinä olivat järjestön puutteellinen paikallistoiminta ja vaihtareiden epästabiilius jatkuvista perheenvaihdoista johtuen. Toimistolla sanottiin etteivät vaihtarit saaneet riittävästi tukea EF:n puolesta, mikä mun on omasta kokemuksesta helppo uskoa. Aluevastaavaani Madame Smaineakaan ei kovin lämpimästi toimistolla muisteltu.

Koulunvaihtoneuvottelujen jatkamisen sijaan minut siis ohjattiin lukion kuraattorin puheille. Kuraattori oli mukava nainen, joka tosin suhtautui minuun kuin pahasti ongelmaiseen, unohdettuun ulkomaalaisnuoreen. Kuraattori kyseli paljon kysymyksiä toiveisiini, mutta eniten tämänhetkiseen vaihtotilanteeseeni liittyen. Syksyn tapahtumista kertoessani ymmärsin itsekin, ettei järjestöstäni johtuvat ongelmat aivan pieniä ole. EF:n vuoksi etsin uutta perhettä, koska nykyiseni lähes pakotettiin tehtävään, ja olen koulussa, jossa minun ei pitäisi olla, koska aluevastaavan toimesta EF on ykköslukion mustalla listalla. Suomen EF:stä en sano pahaa sanaa, mutta tällä hetkellä en voi muuta kuin miettiä, mitä Ranskan EF on minulle antanut. Ei mitään, lähinnä vain sulkenut ovia.