Kylmä päivä, lämmin mieli

Ulkona sataa ja tuulee niin kova että talo humisee. Koulussa porukka kalistelee hampaitaan ja halailee lämpöpattereita. Koleasta säätilasta huolimatta mulla on (ainakin omaa mieltä!) lämmittävää kirjoitettavaa. Tää on Rita sulle.

Hyvä etä sait puhuttua! ja että se helpotti tilaasi. Tsemppiä sinne ja onne perheen löydön suhteen...
(Ei kuitenkaan liian nopeesti ;) , tajuut joskus!)

Näin kommentoi ystäväni Rita blogiini noin viikko sitten. Lähettämäänsä pakettiinhan Rita tietenkin viittasi, vaikken sitä silloin vielä ymmärtänyt. Vasta paketin saapuessa alkuviikon postissa osasin ynnätä yhteen yksi plus yksi. Enempää en itseäni kuitenkaan aio piiskata, kyseisen tyttösen ajatuksenjuoksusta kun on välillä vähän vaikeahko ottaa selvää :D. Jopa äidin lääkärikäsialaa on ajoittain helpompi tulkita kuin Ritan kirjoitusvirhein ja keskeneräisin lausein värittämää tekstiä. Sori Rita, mutta tämä on jo aika paljon sanottu, miettien kuinka monta tuumailutaukoa jouduin kesäduunissani Yhtyneissä Laboratorioissa vain äidin kirjoittamia lähetteitä ihmetellen.

Jokainen on varmaan joskus (pienempänä) haaveillut isomman paketin lähettämisestä pelkkien postimerkkien voimin. Eihän kukaan koskaan niin tee, sillä loppupeleissä posti pelaa parhaiten painon mukaan maksettuna. Maanantaina koulusta kotiin palatessani nökötti kuitenkin keittiön pöydällä paketti, jonka edusta oli, ja nyt en liioittele, vuorattu postimerkeillä. Lyhyt vilkaisu harakanvarpain kirjoitettuihin osoitetietoihin riitti arvaamaan keneltä paketti oli tullut. Voi Rita, sinä ikuinen lapsi! Tyhjä talo tutisi mun hekotellessa ja hymyillessä itsekseni :D.

Tuliaiseksi tuomani Fiskarsin sakset saivat laulaa hoosiannaa paketin parissa. Rita, jos ei ura koripallotähtenä aukene, niin ainakin teippaajana voisit niittää mainetta ja kunniaa, sen verran vahva taidonnäyte pakettisi oli! Kaksi teippi- ja paperikerrosta nyljettyäni paljastui vielä umpeen teipattu kenkälaatikko. Pakkausmateriaalit eivät millään meinanneet mennä nätisti roskikseen, kun olivat niin muotoonsa teipattuja. Epätoivon itkut väännettyäni taistelin kuitenkin loppuun saakka... Ja kyllä kannatti!

Ruokavarastot saivat kaivattua täydennystä salmiakin, suklaan ja salmiakkisuklaan myötä. Ruisleivätkin tulivat erinomaiseen saumaan. Ruokasaralta hauskin yllätys tuli kuitenkin (jo sisäpiirivitsiksi muodostuneiden) wasabipähkinöiden myötä. Kyseiset herkut olen kuitenkin päättänyt pitää visusti itselläni, salmiakin jälkeen nämä vihreät avaruusoliot saattaisivat nimittäin aiheuttaa ranskalaisille pysyviä traumoja :D.

Maha siis kasvaa kasvamistaan ranskalaisherkkujen ja lukuisten ruokalähetysten yhteisvaikutuksesta. Syynä on varmasti ihan kalorillinen ylijäämä, vaikkei menkkoja olekaan viime maaliskuun jälkeen kuulunut. Hmm, äiti, saisiko lisää gynekologisia neuvoja..? Määräämäsi pilleriliuskat syötyäni en voi muuta kuin laskea, että yhdeksän kuukauden rajapyykki olisi aika nurkilla! Onneksi lomalla on aikaa shoppailla leggingsejä ja äitiyspaitoja.

Kalorillisesti neutraaliakin materiaalia Ritan paketista löytyi. Siis tietenkin upeiden piirustusten ja pakettikoristelujen lisäksi. Ja tämä on siis aivan uskomaton juttu. Aivan uskomaton juttu. Mä en voi itsekään uskoa tätä todeksi. Viimeisenä, ja tietysti ihan omaan pakkauspaperiinsa käärittyinä, löysin kaksi kasetillista Suomipop-radiokanavan aamulypsy-lähetystä. Haa! Voitteko kuvitella! :D

Ennen lähtöä harmittelin, kuinka J. Linnanmaan uusi juontajapari jää minulta kuulematta. Rita oli tämän muistanut, ja polvileikkauksen jälkeisenä toipumisaikanaan kyseistä (ja kaivattua!) radio-ohjelmaa mulle nauhoittanut. Tällä kertaa itkut tuli ihan muusta syystä kuin turhautumisesta. Voi vitsi, miten ihania ystäviä mulla on. Aivot ovat paketin saapumisesta lähtien raksuttaneet kaikkia mahdollisia vastalähetyksiä... Yhtä hyvää jekkua en kyllä hevin voi keksiä.

Paketissa olevat kirjeet ja kortit luin hyvällä ajalla iltalukemisina. Rita kirjoitti terkkuja Hulluilta Päiviltä ja paljasti henk. koht. vihaavansa lähettämiänsä hyveitä, erityisesti salmiakki- ja mariannelakua. Humph, mulle kyllä kelpasi! Kiitos Rita, sä olet kultainen. Paketin postimerkit, kuten myös Hullujen Päivien muovikassi, pääsivät jo paraatipaikoille seinälleni. Seuraavana missiona onkin kasettinauhurin löytäminen J.Linnanmaan alaluokkaisia juttuja kuunnellakseni!