Luurankoja arkistoissa

Juuri julkaisemaani blogitekstiä alustamaan julkaisen tämän hieman vanhemman tekstin. Kirjoitin allaolevan jo syyskuun puolessa välissä, mutten sitä silloin vielä osannut tai halunnut julkaista. Tuntui tyhmältä laittaa tällaista tylsempää asiaa luettavaksi, kun muuten meni niin hyvin. Nyt kuitenkin ajattelen, että seuraavasta saattaa olla hyötyä tämänhetkistä tilannetta ymmärtämään. Loogista jatkoa seuraavan luettuanne löytyy siis edellisessä blogitekstissäni. Olkaa hyvät:

Elianen huolenpito on vähitellen muuttunut älyttömäksi asioiden vatvaamiseksi. Tuntuu siltä että hostäidin joka kolmas lause on nykyään tu comprends, tu comprends, ymmärrätkö, ymmärrätkö. Kiusallisinta tilanteessa on ettei kyse ole ranskankielen, vaan talon tapojen ymmärtämisestä. Ymmärrätkö, miksei talouspaperia käytetä päivässä kahta arkkia enempää (kaupassa käydään vain kerran viikossa), miksei kinkkua saa leivänpäälle päivittäin (kaupassa käydään vain kerran viikossa) ja miksi on tärkeää syödä koulussa iso lounas (näin säästetään ruokaa illallisella, kun kaupassa todellakin käydään vain kerran viikossa). En mä ole tyhmä, kyllä kerran sanominen riittää. Voi kun äitikullalla olisi kärsivällisyyttä sen yhden kerran sanoa nätisti.

Musta tuntuu että hostäidin suhtautuminen mua kohtaan on muuttunut sen jälkeen, kun yleiseen tietoon tuli että mun vanhemmat on maksaneet pienen omaisuuden mun tänne päästäkseni. Elianen mielestä on uskomatonta ettei niin isosta summasta ole tullut heille penniäkääm (kyllä sun ylläpito maksaa, tiedäthän) ja kuinka EF, kulisseissa oleva järjestö, kuittaa kaiken. Pahimmalta tuntuu, kun Eliane sanoo etteivät he tästä mitään saa. Enkö mä todellakaan voi antaa mitään mun pieniä ylläpitokustannuksia vastaan? Positiivista vaihtelua arkeen, uusia kokemuksia, toisen kulttuurin vivahteita, yhtään mitään? Merkitsinkö mä hostäidilleni todellakin vaan sen verran mitä mä täällä syön?

Miten mä voin epäkiitolliselta kuulostamatta sanoa toiselle, ettei perheelle maksaminen olisi lainkaan hyvä idea ja kuinka paljon se hostsuhdetta muuttaisi? Kiitollinenhan mun tulee olla, mutta ei siitä mitään tule kun hostäiti antaa jatkuvasti ymmärtää, kuinka paljon mun vuoksi on pelissä. Mä olen Elianelle kuin sopimus, jonka voi tuosta noin vain irtisanoa, jos se tulee liian kalliiksi. Kaikista eniten mä toivoisin että voisin olla täällä kuin yksi perheen omista lapsista. Ilmiselvää kuitenkin on, etten mä yllä samalle tasolle Clarissen ja Richardin kanssa.

Toinen rasittava seikka on tapa, millä Eliane ilmaisee mielipiteensä. Kertoessani esimerkiksi kuinka nautinnollista oli viettää keskiviikko iltapäivävapaa kotona leväten, kertoo hostäidin ilme kaiken tarpeellisen. Olisiko kuitenkin kannattanut jäädä kaupungille kaikkien muiden kanssa, ystävystymään, tekemään kavereita? Eivät ne ystävät tyhjästä tule. Miksei äitikulta voi ymmärtää sitä valtavaa väsymystä, jonka uusi kieli ja ympäristö teettää? En mä vaan voi olla supervedossa jatkuvasti! Kun Eliane päivän päätteeksi kysyy kenen kanssa söin lounaalla, tunnen suurta syyllisyyttä kun "joudun" vastaamaan että latinoystävieni kanssa. Hitto soikoon, ei tämä ole niin helppoa! Antaisitko mulle aikaa?

Perheen isä, Eric, taas on supersympaattinen. Kahdestaan isän kanssa synkkaa hyvin, mutta aina Elianen ollessa seuroissa isä jää väistämättä tossun alle. Alussa ei hostisän kanssa ollut paljon puhuttavaa, mutta tällä hetkellä tuntuu, että Eric ymmärtää paremmin ja osaa Elianea paremmin antaa mulle tiettyjä asioita anteeksi ja hyväksyä mut tasavertaiseksi perheenjäseneksi muiden rinnalle.