perjantaina, marraskuuta 06, 2009

EF ultimatum

Nyt on EF iskenyt peliin viimeisen niitin. Asiat ovat menneet järjestön kanssa niin huonoon jamaan, ettei EF:n toiminnalle enää voi keksiä selittäviä tekosyitä. Näiden tapahtumien myötä EF on lopullisesti todistanut kyvyttömyytensä kunnollisena vaihtarijärjestönä. EF Ranska on ilkeä ja yhteistyöhaluton, ja toimii tietoisesti oppilaiden parhaan vastaisesti.

Gaillacissa asuvat ystäväni vihjasivat minulle että alueella olisi isäntäperhe vapaana. Perhettä oli alunperin tarjottu lukiossani olevalle, myös uutta perhettä vailla olevalle saksalaistytölle. Nappasin heti luurin kouraan ja soitin Gaillacin aluevastaavalle asiasta kysyäkseni. Perhe oli todellakin vapaana, koska saksalaistyttö oli alueenvaihdosta kieltäytynyt. Aluevastaavan minulle paikkaa tarjotessa vakuutin hänet halustani muuttaa Gaillaciin. Olisin enemmän kuin valmis muuttoon.

Aluevastaava sanoi soittavansa varmistuspuhelun EF:n Pariisin toimistoon ja Lounais-Ranskan pomolle. Vaihto onnistuisi jo tulevana viikonloppuna. Toisin kuin Rodezin hupsunhullulla Madame Smainella, Gaillacin aluevastaavalla oli selvästi langat käsissään. Hypin ilosta ja onnesta, vihdoin kaikki järjestyisi. Liian kauan olen ollut sietämättömässä välitilassa kahden perheen välillä, tietämättä tulevasta. Perheenvaihtopäätöksen jälkeen en ole kunnolla pystynyt hengittämään, saatika keskittymään normaaliin arkeen. Omatoiminen perheenetsintä ja asioista huolehtiminen on vienyt uskomattoman paljon voimavarojani.

Gaillaciin muuton myötä voisin jättää Rodezin ongelmat taakseni lopullisesti. Rodez on EF:n ongelmien sydän, kaupungissa ei mikään pelaa järjestön tukiverkon tasolla. Alueen kymmenestä vaihto-oppilaasta kuusi on vaihtanut tai vaihtamassa perhettä. Näistä kaksi ovat löytäneet uuden perheen itse, yhden aluevalvoja on onnistunut siirtämään väliaikaisperheeseen ja toisen edellisen oppilaan vanhaan hostperheeseen. Viides on päättänyt jättää ohjelman, palaten kotimaahansa vuodenvaihteen jälkeen. Kuudes olen sitten minä, tähän asti täysin vailla tietoa uudesta perheestä. Muuttaisin Gaillaciin enemmän kuin mielelläni.

Eilen illalla puhuin toistamiseen Gaillacin aluevastaavan kanssa. Varmana pitämämme perheenvaihto ei onnistukaan, sillä EF Ranska on ajatusta vastaan. EF:n johtoa lainaten aluevastaava sanoi, että "tilanteeni ei ole kiireinen, eikä vaihto siitä syystä perusteltu". Tässä vaiheessa murruin täysin. Järjestölläni olisi perhe vapaana, mutta he eivät hostäitini alunperin asettaman aikarajan syystä näe vaihtoani tarpeellisena. Aivan käsittämätöntä!

Eliane on ilmoittanut EF:n toimistolle pitävänsä minut vuodenvaihteen yli. Samaan aikaan äiti kohtelee minua aivan sietämättömällä tavalla. Perheenvaihto olisi Elianellekin paras ratkaisu, vaikkei hän itse sitä ymmärräkään. Hostäiti ei vain suostu oikaisemaan EF:n käsitystä perheessä vallitsevasta tilanteesta. EF Ranska ajattelee Galtiereiden olevan unelmien hostperhe ja minun vaikeahko ja niskuroiva, alati ongelmia aiheuttava oppilas.

Epäuskosta, raivoista, surusta ja lukuisista muista tunteista hytisten tein päätöksen puhua hostisälleni. Nappasin häntä hihasta aikeenani oikaista asiat viimeisen kerran. Selitin hänelle tilanteen Gaillacissa olevan perheen suhteen ja anoin häntä soittamaan EF:n toimistolle. Kuten aina Eric-isä ymmärsi ja lupasi soittavansa. EF:n vääristynyt käsitys perheessä vallitsevasta tilanteesta tulisi oikaista.

Eliane tietenkin raivostui. Hänen mielestään EF:lle soitto ei ole heidän tehtävänsä. Kesken lopettaminen osoittaa hänen mielestään lapsellisuutta. Tässä vaiheessa tohdin muistuttaa että hostäiti itse halusi jättää vuoden puolikkaaseen. Hostäitini on apinanraivoilla päättänyt pitää minut vuodenvaihteen yli, vaikka tämä on selvästi huonoin vaihtoehto kaikista.Ensimmäisen kerran Eric otti erävoiton Elianesta. Hostisä toisti ja intti vaimoaan vastaan. Kaikille hyvän ratkaisun tulisi löytyä. Jos ratkaisu sitten olisi aikaisempi lähtöni, niin olkoon.

Nyt jäämme vain odottamaan EF:n reaktiota. Parhaassa tapauksessa asiat oikonevat, löydämme ratkaisun EF:n kanssa, ja saan vaihtoni vielä viikonlopun aikana. Hostisän soiton lisäksi oma äiti ja isä ovat ottaneet yhteyttä EF:n toimistoihin Suomessa ja Ranskassa. Isän meili oli jo aika pelottava, vaikka se koostui vain karuista totuuksista ja oikeutetuista vaatimuksista. Jos asiat eivät tällä raukene, niin alkaa tässä jo olla aineksia haastaa EF oikeuteen kuluttajansuojalakiin vedoten. EF:n myymä vaihto-oppilas vuosi on kaukana totuudesta. Etenkin kohta "oleskelu huolella valitussa isäntäperheessä" ja EF:n lupaama tukiverkko mättää pahasti. Itsekin laitoin meiliä pesään, mutta tuskin sillä on mitään vaikutusta. Ranskassa lapset ovat lapsia ja heidän mielipiteensä yhtä turhan kanssa. 

3 kommenttia:

  1. Hei Milla.

    Kiva kuulla etta perhe on loytyny ja toivottavasti paaset pian jo vaihtamaan perhetta ja nauttimaan vaihtovuottasi!
    Uskon etta jos kaikki soittaa ja kertoo tilanteesta Ranskan EFlle niin tilanne parantuu. Ainakin mita kokemuksia mulla on ranskalaisista, muistuttamalla asiasta tarpeeks ne rupee oikeesti tekemaan asialle jotain..

    Terveisia Minnesotasta!
    <3 serkku

    VastaaPoista
  2. Eräässä yhteydessä täällä suunniteltiin pienen ryhmän lähettämistä sinne päin. Ajokkeina Harrikat, vaatetus mustat ajoasut ja aurinkolasit. Riittävän kookkaita matkalle lähteviä löytyy kartoituksemme mukaan. Eräistä mopokerhoista niitä voisi jopa palkata.
    Kokemustahan meillä on Ranskan tehokkuudesta. Jos vertaillaan Arevan työmaahan Olkiluodossa voisivat asiasi siellä Ranskassa järjestyä jopa vuoteen 2013 mennessä.

    t. Ukki

    VastaaPoista
  3. Ukki sun tulis kuulla kuinka suurta ylpeyttä äänessään ranskalaiset puhuu olkiluodosta. Ranskalaisesta tehokkuudesta onkin mielestäni vielä parempi esimerkki lappalaisserkkujen myöhästely (sori Iina)! Ja mitä mopojengiin tulee, nehän on mustanpuhuvasta vaatetuksestaan huolimatta pehmiksiä, joten tänne päin vaan!

    VastaaPoista