Real life 24

24-televisiosarjaa katsoessa olen aina miettinyt kuinka kaikki ne tapahtumat mahtuvat yhteen vuorokauteen. Nyt on kuitenkin todistettu, että 24 tuntiinkin mahtuu tapahtumaa ja tunnetta. Uuden isäntäperheen saaminen oli vähintäänkin yhtä suuren työn takana kuin Jack Bauerin maailmanpelastukset!

To 19h00: Soitan Gaillacin aluevalvojalle toistamiseen, kysyäkseni muuttoni varmistumisesta. Aluevalvoja kertoo minulle, ettei EF:n johto hyväksynyt muuttoani. Vallitsevina tunteina suru, epäusko ja sitä myötä kasvava raivo järjestöäni kohtaan. Kysyn aluevalvojalta voinko henk.koht soittaa EF:n toimistolle heidän päätökseensä vaikuttaakseni. Fabienne antaa minulle aluepäällikön numeron.

To 20h00: Koitan turhaan saada EF:n aluepäällikköä kiinni. Useiden soittoyrityksieni jälkeen en saa enää Fabienneakaan kinni. Eliane alkaa valittamaan puhuttuani puhelimessa liian pitkään. Kirjoitan hädissäni meilin äidille, nyt olisi tärkeä puhua. Avaudun epätoivoissani tilanteesta Ericille. Eric lupaa soittaa EF:n toimistolle heti ensimmäisenä asianaan aamulla. Kirjoitan itsekin EF:lle heidän uudelleenharkintaansa anoen.

To 21h00: Eliane ei hahmota tilannetta. Hän huutaa minulle ettei kukaan ymmärrä mitä haluan. Ensiksi haikailen viikkoa Lillessä, sitten Pariisiin muuttoa ja nyt olen Gaillacissa olevan isäntäperheen perässä. Tämän siitä saa, liiallisesta itsenäisyydestä. Selitän tilanteen parhaani mukaan, kuinka EF ei anna minun vaihtaa perhettä hänen ja minun eriävistä, vaihtoajankohtaa koskevista mielipiteistä johtuen. Paljastaen pyytäneeni Ericiä soittamaan EF:n toimistolle ja oikaisemaan tilanteen. Eliane raivostuu, sanoen ettei se ole heidän tehtävänsä.

To 22h00: Sanasota Ericin ja Elianen välillä. Eric on ymmärtänyt hätäni ja perheenvaihtoni tarpeellisuuden ja puoltaa minua kaikin voimin. Eliane  myöntyy ajan myötä, mutta ei edelleenkään pidä EF:lle soittamisesta. Pieni helpotus ja toivonkipinä syttyy.

To 23h00: Odotan vielä äidin puhelua. En keksi ainuttakaan tapaa tavoittaa vanhempiani. Oma kännykkäni sanoi sopimuksen irti vessanpönttöpulahduksen jälkeen, eikä Clarissen tai Ericin kännyköillä onnistu soitto ulkomaille, edes minun simmilläni. Eliane on taas tiukasti kieltänyt kotipuhelimen käytön muihin kuin ranskalaisiin kotinumeroihin.

To 24h00: Nukun pinnallista unta asioistani märehtien ja alkavan flunssan kourissa. Aamulla Eric herättää minut luullen nukkuneeni pommiin. Pyydän jäädä koulusta kotiin kipeän kurkkuni (ja henkisen tilani) vuoksi. Nyrpeänä Eliane varaa minulle ajan terveyskeskukseen, lääkäri päättäköön olenko tarpeeksi kipeä koulun väliin jättääkseni.

Pe 7h00: Äiti saa minut kiinni Galtiereiden kotipuhelimesta. Kerron EF:n päätöksestä, josta äiti raivostuu suunnattomasti. Hän kehottaa minua kirjoittamaan meiliä isälle, joka on Münchenissä (?) työmatkalla. Äiti lopettaa puhelun soittaakseen välittömästi EF Suomen toimistolle.

Pe 8h00: Puhun vuorotellen äidin ja isän kanssa puhelimessa toimintasuunnitelmia hioen. Henkisesti olen aivan rikki. Clarisse herää jatkuvaan puhelimen pirinään silmiään unisena hieroen. Excusez-moi!

Pe 9h00: Käväisen lääkärillä kuunteluttamassa keuhkoni ja katseluttamassa kurkkuni. Lääkäri määrää huiman määrän kurkkusiirappeja, imutabletteja ja särkylääkkeitä. Palaan kotiin uutisia odottamaan.

Pe 10h00: Eric soittaa EF:lle töistään käsin. Hostisä oikaisee EF:n käsityksen perheessä vallitsevasta tilanteesta. Eric vakuuttaa EF:n johdon siitä, kuinka vaihtoni olisi Elianen sanomasta huolimatta paras ratkaisu kaikille.

Pe 11h00: Isä laittaa pelottavan tiukan vaatimuksen EF Ranskan toimistolle. Rakas isäni ei sanoissaan arkaile, vaan vaatii ratkaisua uudelleensijoittamiseeni saman työpäivän aikana. Meilissä vilahtelee jo oikeudellisiin toimenpiteisiin liittyviä termejä. Toivonkipinä kasvaa, huono olo on jo poissa. Näin jälkeenpäin ajatellen tämä jos joku laittoi vipinää EF:n kinttuihin.

Pe 12h00: Eric palaa kotiin lounaalle ja valaisee minua EF:lle soittamastaan puhelusta. EF Ranska oli vakuuttanut ottavansa asiani ensimmäiseksi prioriteetikseen. Mikäli Madame Smaine ei päivän sisään varmistaisi minulle perhettä Aveyronista, siirrettäisiin minut Gaillacissa olevaan perheeseen. Fiilis on jo erinomainen, tiedän että oman ja hostisän tuplahyökkäys on pistänyt asioita liikkeelle.

Pe 13h00: Oma aluevalvojani, Madame Smaine, soittaa Ericille kertoakseen että hänellä on kaksi perhettä varmistusta vailla. Voihan räkä! Vaivun jälleen syvään epätoivoon. Luottamukseni omaan aluevalvojaani on syksyn tapahtumien myötä painunut pakkasen puolelle. Minua pelottaa joutuvani kehnon aluevalvojani löytämään kehnoon perheeseen.

Pe 14h00: Tukalaa odottelua ja sinisiä fiiliksiä.

Pe 15h00: Äiti soittaa kyselläkseen kuulumisiani. Kerron pelostani Madame Smainen löytämiin perheisiin liittyen. Äiti vakuuttaa pimp my motivaatio -tyyppisesti että varmasti hyvä perhe löytyy omankin aluevalvojan toimesta. Ei perhe Aveyronissa välttämättä huono asia ole. Olen jo kuitenkin tehnyt Gaillacista itselleni ultimatumin. Mikään muu ei enää kelpaa.

Pe 16h00: Päätän kirjoittaa toisen anelumeilin EF:n johdolle. Kerron ymmärtäväni järjestön periaatteen siitä, kuinka meitä vaihtareita ei mielellään siirretä alueelta toiselle sosiaalisten kuvioittemme säilyttämiseksi. Vakuutan että alueenvaihto olisi minulle tässä kohtaa paras vaihto-ehto. Syksy on mennyt perheessä koettujen ongelmien varjossa, enkä ole kaveririntamalla kyennyt sata lasissa panostamaan. Freesi alku uudella alueella ja uudessa lukiossa olisi täten erittäin toivottu. Sormet ja varpaat ristissä jään odottamaan vastausta "une petite demande -meililleni.

Pe 17h00: Eric-isä soittaa kertoakseen että Pariisin toimisto on tehnyt päätöksensä ja soittaisi minulle tunnin sisään. Pissat housussa päivystän puhelimen vieressä.

Pe 18h00: EF:toimistolta soitettaessa saan kuulla juuri sen minkä haluankin: minut siirretään Gaillaciin! Ou jee! Madame Smaine ei onnistunut varmistamaan perheitään iltapäivän kuluessa, joten EF:lle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin sijoittaa minut Gaillaciin. Hypin onnessani ja kailotan huraa!-huutoja tyhjässä. Hengähdän syvään, kaikki meni juuri niin kuin toivoinkin. Avaan meilini vanhempiani informoidakseni, mutta viesti on yllättäen mennyt perille jo Suomen EF:n kautta. 

Pe 19h00: Gaillacin aluevastaava soittaa muuttoni aikataulusta. Lähtisin Rodezista sunnuntai-iltapäivänä ja jo illalla saisin asettua uuteen perheeseeni. Sain myös kuulla muutamia tiedonrippeitä tulevista hosteistani. Talo on Gaillacia ympäröivällä maaseudulla, kulkisin kouluun bussilla. Isä työskentelee, mutta äiti on kotiäiti, vaikka pariskunnan kolme lasta ovat vanhempia ja muuttaneet pois kotoa. En olisi perheen ensimmäinen vaihtari, ymmärsin että talossa oli viimekin vuonna suomalaistyttö! Jotain uima-altaaseen ja tenniskenttäänkin viittaavaa mä olin kuulevinani. Sanomattakin lienee selvää, että nukuin yön syvästi ja hyviä unia nähden. Mulla on vihdoin uusi perhe!