Talossa on uusia asukkeja! 26-vuotias hostisoveli tuli kotiin viikonloppuna ja asustelee luonamme ensi viikkoon asti. Nicolas ei kuitenkaan saapunut yksin, vaan uuden tyttöystävänsä kanssa. Mikä mielenkiintoinen tilanne! Viviane ja Jean-Pierre eivät olleet tyttöä koskaan aiemmin tavanneet. Sain seurata ensikohtaamista täysin tilanteen ulkopuolelta. Kerrankin en itse ollut kiusallisen tilanteen keskipisteenä! Isoveli ja miniäehdokas ovat molemmat sympaattisia, mukava tavata uusia perheenjäseniä kylpyhuoneen jakamisenkin uhalla.
Viikon alussa saimme sikainfluenssarokotetta koskevat tiedotteet. Tietopläjäys tuli kuin tilauksesta, juuri viikonloppuna äiti oli asettanut mulle tehtäväksi selvittää rokottamismahdollisuuksistani. Ranskassa possutauti alkaa rehottaa rikkaruohon tavoin. Nykyinen asuinseutuni on suhteellisen tapauspuhdas, mutta kaksi rodezilaista ystävääni ovat jo sian viemää. Tulipa hyvässä välissä muutettua! En kyllä lainkaan ihmettele sikäläisiä tartuntoja, Rodezin lukiossa kun ei panostettu käsihygieniaan edes nestesaippuan verran.
Ranskalaiset suhtautuvat rokottamismahdollisuuteen erittäin kylmäkiskoisesti. Rokotus ei lukuisista sairastapauksista huolimatta ole lainkaan toivottu ranskalaisten keskuudessa. Valtio on irtisanoutunut kaikesta vastuusta mahdollisten sivuvaikutusten suhteen, mikä on saanut ihmiset varpailleen. Auktoriteettivastaiset ranskalaiset ovat vakuuttuneita siitä, ettei valtio toivo kansalaistensa parasta. Omasta mielestäni on erittäin puupäistä, turhaa ja ranskalaista protestoida vastaavista syistä. Miksi mennä puremaan ruokkivaa kättä? Itse olisin ottamassa käsivarteeni vaikka koko luokan ja hostperheenkin rokotteet. Viviane ja Jean-Pierrekin aikovat nimittäin jättää rokotteet hyllylle, syinään mediassa annettu ristiriitainen informaatio ja pelko mahdollisista sivuvaikutuksista. Isäkulta on tehnyt kaikkensa käännyttääkseen minutkin uskoon. Minulle on luettu aiheesta lukuisia lääketieteellisiä artikkeleita ja näytetty karmivia youtube-videoita pyllylleen menneistä rokottamisista. Hostvanhempiani miellyttääkseni esitin harkitsevani rokotteesta luopumista muutaman päivän ajan. No chance!
Suureksi yllätykseksenne ilmoitan viettäväni viikonlopun puolikkaan Rodezissa. Ai hitto, mutta siellähän se tauti juuri vallitsee! Mähän oon painamassa päätäni muurahaispesään... Aikeenani on ottaa juna Rodeziin huomenna koulun jälkeen. Perjantai-illan aion viettää Galtiereiden luona Sebazacissa, yllätys, yllätys! Saa nähdä mitkä ovat jälleenkohtamisen fiilikset. Lauantaiaamulla käyn maalamassa tauluni loppuun ateljeella, iltapäivällä nään muutamaa kaveria ja illalla tulen junalla takaisin Gaillaciin. Tiedän jo nyt nauttivani Gaillaciin, eli kotiin, palaamisen tunteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti