Salaliittoteoria kalanmaksaöljy

Tunnustettakoon, että mä olen surkea siivoamaan irronneita hiuksiani. Tukkaa irtoaa harjatessa, föönatessa ja varmaan myös ajatellessa. Äiti-kulta kotona Rantapolulla jaksaa harva se päivä minua asiasta muistuttaa. Monen asian suhteen mä osaan olla järjestelmällinen, mutta hiusten siivoaminen ei todellakaan ole mun leipälaji. Viemäriin ajautuneista hiuksista johtuen isä joutuu säännöllisesti putsaamaan pesualtaani vesilukon. Pidän yleensä huolen olevani muissa maisemissa kyseisen operaation aikaan, se kun ei todellakaan ole nättiä katseltavaa.

Osasin siis odottaa hostäitini mainintaa asiasta. Eliane onnistui tapojensa vastaisesti huomauttamaan asiasta lähes kiltisti, vain pientä närkästyneisyyttä äänessään. Muutaman viikon ajan jaksoin syynätä tasoja ja kalastaa jokaisen haivenen roskikseen. Ihminen olen kuitenkin minäkin, ja hiuksia on silloin tällöin jäänyt huomaamatta. Elianen uudestaan asiasta mainitessa oli ystävällisyyden rippeetkin kadonneet äänestä.

Sama jatkui ja jatkui ja jatkui, vaikkei hiuksia enää ollutkaan löydettävissä. En jaksanut enää kuunnella hostäidin kitinää, joten päätin jatkaa peliä uudella taktiikalla. Aloin ääneen ihmettelemään valtavaa hiuskatoani, sanoen ettei tämä normaalia mulle ole. Elianen paasaamiseen vastasin kyyneliä pyyhkien menettäväni tuuhean tukkani. Vertasin itseäni jopa talon koiraan eläinten karvanvaihtojaksoja ajatellen. Kuinka alas sitä voikaan mennä?

Tunteidenpurkuni jälkeen hostäiti ei tiennyt miten päin olla. Hän antoi minun olla jonkin aikaa, mutta ajanmyötä päädyimme googlettamaan syitä ongelmaani. Syyn sain vieritettyä ranskalaisen ruokavalion niskoille, kun löysin yhteyden kalanrasvan ja hiusten hyvinvoinnin välillä. Lähes jokaviikkoisen kalani vaihduttua ranskalaisten suosimaan punaiseen lihaan ei kalaöljyjen puuttuminen ollut lainkaan hassumpi tekosyy keksiä.

Kalanmaksatabut ostettuani antoi Eliane minulle armoa muutaman viikon ajan. Nyt ollaan kuitenkin taas lähtöruudussa: Elianen rätti viuhuu ja suu käy. Hostäiti liioittelematta juoksee perässäni hiuksiani, ja ilmeisen lukuisia muita sotkujani, siivoten. Hiuksista valittamisesta pääsee mukavasti aasinsiltaa muihin ongelmiin. Ethän käytä enempää kuin yhden teepussin per päivä, muistathan ostaa omat välipalaomenasi kaupasta, olisi parempi jos jättäisit leivänpäälliset kinkut syömättä. Hostäidin vedettyä aamupalamahikset minimiin voin olla vain tyytyväinen että omasta takaa löytyy vielä paketillinen äidin lähettämiä kaurahiutaleita. Bon appetit!