Chamonix'n vieraskynää

Terveiset täältä Ranskan alppien sydämestä, itse Mont Blancin juurelta!  Oman perheen keskeinen alppiviikko on jo hyvässä vauhdissa, jossain laskettelun ja racletten syönnin välissä syntyikin kuningasajatus blogin vieraskynästa. Seuraavassa saattekin siis lukea täkäläisestä elämänmenosta, kerrankin jonkun muun kuin minun kuvaamana! Kynän siirtyessä perheenjäsenteni kouraan saan itse pienen  vapautuksen bloginpidon rankasta vastuusta. Olkaa hyvät!

"Se on sitten eka vieraskynä näppäimistön kimpussa. Ja kuka scrollasi alas ennakoimaan allekirjoituksen ... maltetaanpas nyt vähän. Milla siis tuli Geneveen Easyjetillä noin tunnin myöhässä Toulousesta. Me ja Chamonixin taksikuski muodostimme vastaanottokomitean lentokentällä. Jälleennäkeminen oli lämmin ja mukava, jonka jälkeinen taksimatka menikin Millaa kuunnellessa. Saattoi joku muukin saada väliin pienen puheenvuoron. Luulenpa, että parin eka päivän jälkeen lapsille seuraava oli aika tuttu fraasi "sillon kun me viimeksi oltiin täällä niin tuo ja tuo oli tuossa, jne". Tuttu paikka kyllä, ainakin kivitalot ja Patagonian myymälä ovat samoilla paikoilla. Moni muu asia on muuttunut sitten -83, -90, -92..93 ja -00 täällä käyntien. Milla on opettanut meitä, eritoten allekirjoittanutta Ranskan kielen hienouksiin. Meikäläisen noin seitsemän sanan ranskantaito on ainakin triplaantunut. Tosin tämän illan helmi oli se kun äiti tilasi Annille Jus de pomme de terre:ä. Nokkela tarjoilija siihen, että vodkaako haluatte? Huomenna mennään ekskursiolle MtBlancin tunnelin läpi Italian puolelle Courmayerin rinteitä tutkimaan. A Bientot ja Ciao! Isä"

"moi tässä Anni täällä me oltiin metsäreitillä ja siellä oli paljon pomppuja ja minulla on uudet sukset ja ne on tosihyvät ja me käytiin katsomassa elokuva nimeltään Avatar ja se oli tosihyvä ja se oli Ranskaksi"

"bloggaajana ak ( niille jotka eivät tunne kaikkia perhekoukeroita suomennettakoon siis että Milla on todellakin antanut äidilleen blogin avaimet). Hui, miten vastuu painaa, Millan blogeista kun on tottunut aina lukemaan rehellistä, innostunutta ja aitoa tilitystä iloista ja suruista, otsikon lupausten mukaan. Mutta älkää huoliko tämä loma ei ( valitettavasti) jatku enää kovin montaa päivää ja Milla varmaan myöhemmin tilittää oikeasti rehellisesti miten outoa oli meitä kaikkia niine entisine hyvine ja huonoine puolinemme nähdä. Sitä odotellessa ihan alkuun rehellinen tilitys- Millaa on ollut aivan käsittämättömän ihanaa nähdä, blogin ahkera seurailu syksyn mittaan on auttanut ihan valtavasti meitä kotiinjääneitä ja lieventänyt ikävää kun tietää mitä toiselle kuuluu. Kuitenkin, mikään ei voita sitä että saa oikein kunnolla halata ja nauraa ja jutella ja pelata tuppea yhdessä ja viikko onkin niin pitkä aika että ei ihan koko ajan tarvitse miettiä että nyt tämä juuri loppuu vaan voi vain olla ja lomailla ja nauttia yhdessä olosta. Ja nyt seuraa arvoisat Blogin lukijat muutamalla ranskalaisella viivalla objektiivista sisäpiiritietoa siitä mikä on muuttunut ja mikä ei. 1. Temperamentti- ennallaan täynnä iloa ja tulta, hiukan extroverttiseen suuntaan kallistumista 2. Ulkonäkö - sama kaunis ja iloinen, mutta huulet yhtenä iltana erittäin punaiset... 3. Paino- uskokaa tai älkää suurinpiirtein sama, vaihtokilot eivät ole silmin havaittavissa 4.  ranskankielentaito - ranskankielentaito huimasti kehittynyt, kieli meidän arviomme mukaan täysin sujuvaa mutta ärrä vielä ihanasti rullaa ... muut syvällisemmät arviot jäävät mahdolliseen jatko-osaan koska nyt miedän perhettä viedään italiaiselle illalliselle. A bientot!"