Suuntana Chamonix

Tuhannen taalan kysymys: voiko maha tulla kipeäksi liiasta syömisestä? Henkilökohtaisesti mä olen vakuuttunut asiasta. Ranskalaisen jouluillallisen voisi luokitella lähes urheilusuoritukseksi, keskivartalo on yhtä jumissa kuin rankimman core-treenin jälkeen. Kello yksi yöllä soitin äidille, joka oli pyytänyt minua pirauttamaan syömisen lopetettuamme. Vastaajaan meni, ihmekös tuo. Pisteet kuitenkin kymmenvuotiaalle serkkutytölle, joka istui ruokapöydässä kärsivällisesti koko ruokamaratonin läpi. Siinä olisi suomalaislapsilla oppimista, heillä kun pehvat polttaa penkissä jo varttitunnin pöydässä istumisen jälkeen. Täytynee myöntää että omatkin piilarit alkoivat kuivua silmiin illallisen vielä ollessa täydessä vauhdissaan. Tähän saattoi osasyynä kuitenkin olla hostisosiskon minulle laittamat vahvat silmämeikit. Caroline oli meikannut silmäni kissamaisiksi viiruiksi ja maalannut huuleni joulunpunaisella huulipunalla. Isosisko lupasi meikata minut myös ennen huomisaamuista kentälle lähtöäni. Saa nähdä tunnistavatko porukat minut Geneven kentällä, kun en ollut itsekään uskoa peilistä näkemääni.

Enempää innoissani mä en voisi olla oman perheen näkemisestä. Kaikki fleecenhihat ja housunlahkeet on tungettu täyteen viinipulloa ja hanhenmaksapurnukkaa tuliaiseksi vietäväksi. On tätä odotettu. Hostperheen aloitellessa joulunjälkeistä detox-bio-puhdistus-kuuriaan minä suuntaan perheeni kanssa alppien racletteillallisille. Laiharin voi aloittaa sitten tammikuussa. Sitä paitsi lasketteluhan on erittäin kuluttavaa puuhaa. Ulkoilu laskettelun merkeissä tekee varmasti terää muutenkin, ensimmäinen lomaviikko kun on mennyt enemmän tai vähemmän sisätiloissa. Joulukin meni ihan siedettävästi kun tiesi että omaa perhettä näkee pian. Ranskan Joulu oli oikein kiva kokemus, mutta Suomen Lapissa vietetty Joulu on Se Ainoa Oikea. Ensi vuonna osaan varmasti antaa enemmän arvoa joulukirkossa vietetyille piinallisille minuuteille, Rajattomien levyjen loputtomalle veivaamiselle, Joulupukin sylissä pakkoistumiselle ja Enkeli taivaan lausui näin -laulun epävireiselle laulamiselle. Perinteet, oli ne sitten hassuja, pieniä tai uskonnollisia, on jotain mistä ei vähällä haluaisi luopua.