Pieni lomapäivitys plus kuvia koulukapinasta

Alors, joululoma on alkanut. Muutos arjesta lomaan ei kuitenkaan tunnu sen suuremmalta kuluvan viikon lukiolaiskapinoista johtuen. Tiistaina ja keskiviikkona en ollut koulussa lainkaan, torstaina käväisin paikan päällä vain todetakseni tilanteen toivottamaksi ja perjantaina aloitin lomani ilman turhia omantunnontuskia. Taisimme perheeni kesken kohottaa lasilliset kuohuviiniäkin kapinan johtajaa Jean-Baptistea ylistäen. Että kiitos vaan loman varaslähdön järjestämisestä. Otin paikanpäältä lisää mielenkiintoisia kuvia, joita lisäilen tähän alle huomenna jos kaikki menee hyvin.

Kapinoista puheen ollen luin lehdestä seuraavan lakon olevan pankkiautomaattien täyttäjien (onko sellaisiakin olemassa?) keskuudessa. Pitänee siis varautua nostamaan tarpeeksi käteistä viimeisiä joulushoppailuja varten. Että nää ranskalaiset jaksaa kapinoittensa kanssa. Toissa ja viimeyönä tosin satoi kolmisen senttiä lunta, joten lukio olisi varmaan ollut kiinni ihan luontoäidinkin tahdosta. Lumi oli ihan oikeata, valkoista pakkaslunta. Ranskalaiset tuntuivat olevan kovin ylpeitä saamastaan valkokullasta, alueella kun sataa lunta yhdestä kolmeen kertaan talvessa. Melkein nauroin ääneen kun hostisäni rinta röyheänä ja pientä haastavuutta äänessään totesi että kyllä heilläkin lunta riittää. Pieni tomutus riitti heittämään eteläranskalaisten arjen päälaelleen, torilla ihmettelevien mummojen lisäksi autoja on suistunut teiltä ja junat ovat myöhästelleet kokonaisia tunteja. Tänään Pariisista tulleen hostisosiskon junayhteydet olivat kokonaiset viisi tuntia myöhässä. Caroline oli lievästi kypsänä kotiin saapuessaan. Uutuudenhohtavassa ulkoammeessa oli kyllä ihan kiva poreilla lumihiutaleiden leijaillessa ympärillä.

Vietin tämänpäiväisen hostäitini kanssa Lounais-Ranskan pääkaupungissa Toulousessa. Olisimme myöhästyneet junasta ellei se olisi ollut meitäkin myöhemmässä. Hostäiti otti neuvoni varovaisesti ajamisesta hieman liiankin vakavasti, matelimme juna-asemalle sellaista etanavauhtia ettei mustinkaan mustajää olisi voinut heilauttaa autoa. Päivä oli kuitenkin jokaisen autossa ja junassa viettämäni sekunnin arvoinen. Halusin käydä Toulousessa erityisesti joulumarkkinat ja -koristelut katsastaakseni. Kumpikaan ei kuitenkaan vetänyt vertoja Gaillacin tai Albin versioille, joten päivä ajautui shoppailun puolelle. Ulkona oli oikeasti kylmä, joten kauppojen välit kipitimme minkä kintuista pääsimme. Ostimme valloittavasta suklaapuodista käsintehtyjä konvehteja joulupöytään, etsimme turhaan uusia farkkuja pieneksi menneitteni tilalle ja poikkaisimme Lafayetten, Ranskan Harrodsin, halki mitään hankkimatta. En usko että minun tarvitsee pahemmin vinkata huomataksenne kohdan yksi ja kaksi välisen syy-seuraus-suhteen. Mmm, suolankukalla maustetut tryffelit ja tummalla suklaalla kuorrutetut appelsiininkuoren siivut...

Eniten aikaa vietimme kuitenkin Fnacin levyosastolla. Fnac on musiikkiin ja elokuviin erikoistunut tavaratalo, josta löytyy niin uutuuselokuvat kuin konserttiliputkin. Parasta kaupassa on kuitenkin kattava cd-levyjen kuuntelumahdollisuus. Levyn kuin levyn saa kuunneltavakseen vain sen viivakoodia kuuntelulaitteelle vilauttamalla. Todellinen musiikkitaivas, jammailin muun muassa Musen ja Gérard de Palmasin sointujen tahdissa. Levyistä päädyin kuitenkin hankkimaan vain Jam   - es Bluntin ihanaakin ihanemman All the Lost Souls -albumin ja Frank Sinatran joululevyn. Sinatran soolot ovat takuuvarma tapa päästä joulutunnelmiin. Pitkään emmittyäni ja kukkarooni kurkittuani vein kassalle myös sennheiserin ylikalliit kuulokkeet. Kukkarostani ei kuitenkaan mattia enempää löytynyt, joten äidille ja isälle kiitos aikaisesta joululahjasta. Omanne saatte sitten seuraavan amexin laskun muodossa :-).

Koulun teljetty portti sisäpihalta käsin kuvattuna. Porttisaarto kasvoi päivä päivältä, tässä kohtaa rakennelma muistutti jo todellista pakolaisleiriä. 

Rakennelman seinälakanoihin kirjoitettuja iskulauseita. Oikeanpuolimmaisena lukee "mon lycee n'est pas une aire de jeux pour des ministres inexperimentés" eli suomeksi "lukioni ei ole kokemattomien ministerien leikkikenttä".

Kuvaa kapinallisten leirin sydämestä. Keskimmäisenä itse vallankumousjohtaja Jean-Baptiste porukkaa viihdyttämässä kitaransa kanssa. Tunnelma "pakolaisleirissä" oli oikeasti aika lämmin ja sympaattinen. Roskistulesta huomaa että porukka oli todella valmis viettämään päiväänsä portteja puolustaen. Taukoja otettiin vain käydäkseen syömässä koulun ruokalassa.