Vallankumousmeininkiä

Vive la Révolution! Eläköön vallankumous! Sain tänään tutustua yhteen ranskalaisen kulttuurin suurimmista helmistä, nimittäin lakkoiluun. Kapinointi taitaa olla auktoriteettivastaisten ranskalaisten lempilaji. Barrikadit eivät katso ikää: niin nuoret, vanhat kuin työ-ikäisetkin haluavat saada sanansa kuuluviin. Patonkikansa nyrpistää nenäänsä asialle kuin asialle ja pistää vastaan ehdoin tahdoin. Ranskalaisesta mentaliteetista kertoo hyvin vitsi, jossa mies kysyy SNCF:n (Ranskan VR:n) lippuluukulla lakkojen ulkopuolisen juna-aikataulun perään. Junat kun kulkevat useimmiten lakkoihin sopeutuvalla poikkeusaikataululla. Lakot, kapinat ja vallankumoukset ovat osa ranskalaista arkea. Tällä kertaa kyseessä olivat lukiolaisten oikeudet. 

Koululleni saapuessani oppilaat olivat ryhmittyneet lukion porteille, jotka oli vuorattu umpeen laudanpätkillä ja kanaverkolla. Tulpalla oli kaksi funktiota. Ensinnäkin a) pitää opettajat mukavasti porttien sisäpuolella, ja b) estää oppilaita pääsemästä tunneilleen. Samaan aikaan eräs abi - itseasiassa aluevalvojani poika - huudatti porukkaa muurin päältä. Jean-Baptiste huusi ehtojaan yläilmoista kuin mikäkin vallankumousjohtaja. Monttu auki ihmettelin tapahtuvaa, ei meillä mitään tällaista harrasteta! Ihmettelyyni ranskalaiset vastasivat kohauttelemalla olkapäitään. C'est la vie, hallitus muuttaa opetussuunnitelmaa ja muita lukiota koskevia säännöksiä vuosittain, pitäähän oppilaiden pysyä kapinoneen samassa tahdissa. Niinpä tietenkin. Ranskassa on viime aikoina irtisanottu tuhansia ja taas tuhansia opettajia, mistä syystä luokkakoot ovat levähtäneet käsistä. Muurille nousseen pojan lopetettua vaatimuspuheensa pienemmistä luokkakoista ilmaisivat ihmiset hyväksyntänsä viheltäen ja käsiään taputtaen. Viimeisenä pyyntönään Jean-Baptiste kannusti kaikkia vahvistamaan porttisulkua kaupungilta löytyvin rakentein. Kahdessa viimeisessä kuvassa voittekin nähdä lukion oppilaita kantamassa kortensa kekoon metalliaitojen ja autostopparien muodossa. Voi hellanlettas. 

Oppilaiden kaikotessa koteihinsa soitin hostäidilleni valaisten häntä tilanteesta. Viviane noukki minut kaupungilta, minkä jälkeen vietin oikein mukavan päivän kotosalla. Hyvän päivän olivat vallankumoukselleen valinneet, nimittäin kahden viikon lukujärjestyksestäni rankimman. Tylsien koulutuntien sijaan laittelin lounasta hostvanhemmilleni perheen uuden poreammeen asennusta seuraten. Lounaaksi syntyi brie- ja vuohenjuustopohjaisella juustokastikkeella terästettyä jauheliha-suppilovahverolasagnea, njam! Succée oli taattu, Viviane ja Jean-Pierrekin olivat oikein tyytyväisiä ruoanlaittoni mahdollistaneesta lakosta. Huomenna on luvassa poreammeen ensikokeilu ja pipareiden tekoa tänään valmistamani taikinasta. Ellei siis koulun portit ole jo auenneet, kuka tietää?