Sähköillä leikkimistä

Tana aamuna nukuin pitkasta aikaa pommiin. Ylimaaraisista aamu-unista mun on kiittaminen hostvanhempieni sahkonkulutusperiaatteita. Antakaas kun selitan. Laboriessa on viime paivina haarannyt sahkomies vetelemassa piuhoja tulevaa ulkoporeallasta varten (sellainenhan tasta linnasta viela puuttuikin!). Tasta syysta talon valot ovat toimineet hieman ongelmaisesti, valilla valot syttyvat vaarasta napista, ja valilla eivat ollenkaan. Talla kertaa porraskaytavan valo ei lukuisista yrityksista huolimatta suostunut sammua. Ekoihmisina Viviane ja Jean-Pierre eivat voineet kuvitellakaan jattavansa valoa palamaan yon ajaksi. Sen sijaan Jean-Pierre katkaisi koko talon sahkot paakytkimesta Vivianen varustaessa minut taskulampuin aamua varten. Mika kuningasidea. Oman kodin jatkuvasti paalla olevia valoja miettien nama toimenpiteet tuntuivat lahinna naurettavilta. Jokatapauksessa kukaan ei tullut ajatelleeksi jatkuvasta sahkovirrasta riippuvaa heratyskelloani. Tai mina ehka hieman, mutta aamun kuolettavat ranskantunnit mielessani ymmarsin pitaa molyt mahassani.

Lopun sitten jo tunnettekin, yhdeksan maissa Viviane loysi minut edelleen nukkumasta tyhjanayttoisen heratyskelloni vieresta. Hupsista. Hyppasin ylos sangysta, puin paalleni ensimmaisen kateen osuvan vaatekerran ja kirmasin alakertaan aamupalalle. Valmistin aamupalani siita mita poydalla oli valmiina - vaaleasta leivästä ja hillosta - kiireessa en jaksanut edes nyrpistaa nenaani normaalisti karsastamalleni makealle aamupalalle. Ripeiden aamutoimien jalkeen Viviane hurautti minut koululleni, missa kaikki olivat jo ehtineet ihmetella poissaoloani. Niin ranskalaista, ei Suomessa kukaan kiinnittaisi huomiota vastaavaan! Onneksi lomiin on enaa viikko.

Muuta tapahtunutta. Koristelin Vivianen kanssa eilen puolitoistametrisen joulukuusemme. Kuusesta tuli oikein söötti, vaikka sen oksilta riippuukin irvokkaita joulupukinnaamoja ja ylivärikkäitä joulupalloja. Kotona kuusi on aina sivistyneesti pelkkää hopeaa, mutta vaihtelunhan sanotaan virkistävän. Illemmalla naapurintyttö Emili kävi ihastelemassa tekemääni piparkakkutaloa. Kahdeksanvuotiaalla tytöllä oli selvästi suuria vaikeuksia pitää näppinsä kurissa, sokeritahnalla liimatut karkit tuntuivat vetävän tytön sormia puoleensa kuin itsestään. Silmät sokerinhimosta kiiluen Emili uteli milloin talo syötäisiin. Tytön onneksi lupasin kutsua kaikki kylän lapset herkkutalon kaatajaisiin viimeistään joulupäivän iltana. Äidille vielä kiitos tänään saapuneesta joulupaketista, lahjat ovat jo kuusen alla ja Marimekon joululiina pöydällä. Viviane on aivan lumoissaan, koko ja väri ovat täydelliset. Liina on aivan ihana. Piti vielä puhelimessa mainitsemani että sikapiikki on viimein lihassa. Perjantaista jos kaksi viikkoa laskee eteenpäin, niin immuniteetti on saavutettu juuri meidän alppiviikkomme alkuun mennessä. Mahdollisuus siis sikainfluenssan sairastamiseen meidän yhteisen lomamme aikana on olemassa! Jee!