Viikonloppu hujahti ohi niin nopeasti ettei perassa meinannut pysya. Juuri ja juuri ehdin silmat aamulla avata vain sulkeakseni ne uudestaan illalla. Arvokas vapaa-aika ei kuitenkaan aivan hukkaan valunut, vaan suuren uurastuksen tuloksena nokottaa keittionpydallamme omin pikku katosin vastatty piparkakkutalo. Talo on 3D-joulukuusineen, poroineen ja miniatyyrirekineen (vaahtokarkkisia joulupukkeja unohtamatta!) hienoimpia piparisia aikaansaannoksiani ikina.
Taman valovoimaisen lopputuloksen mahdollisti Ikeasta hankitut valmistaikinat, puoliruotsalaisen luokkatoverini lasnaolo, host-aidin moniosainen koristelusetti ja tietysti rautainen tahto. Uhrasimme duunille koko sunnuntai-iltapaivan (monista sulan sokerin polttamista sormenpaista puhumattakaan), mutta lopputulos oli kaiken vaivan arvoinen. Kaikkemme antaneena emme jaksaneet edes lahtea kyseisena iltana jarjestettyyn eko-viini-iltamaan (niin ranskalaista). Sen sijaan sain yllaripuhelun Minnilta, Marilta ja KJ:lta. Yksivuotias Minni-kummitytto laittoi kummitadille palan kurkkuun toistelemalla puhelimeen taysin ymmarrettavia sanoja. Mari-aiti kertoi Minnin kahdesta puhjenneesta hampaasta ja loppumattomista kavelytreeneista. Vain neljassa kuukaudessa Minni on muuttunut tyttovauvasta todelliseksi pikkuneidiksi. Voi kyynel, mihin on kadonnut konttava, iloisen jokelteleva ja hampaatonta hymya hymyileva kuolapetoni? Pitanee opiskella tuoreita valokuvia unohtaakseni virheellisen mielikuvani... Vauvoista puheenollen alkaa unohtako informoida mua kun Miian ja Villen kolmas tytto nakee paivanvalon! Vinkkina etta ranskannumeroni (+33619196424) on taysin kykenevainen vastaanottamaan multimediaviesteja... :-)
Taman valovoimaisen lopputuloksen mahdollisti Ikeasta hankitut valmistaikinat, puoliruotsalaisen luokkatoverini lasnaolo, host-aidin moniosainen koristelusetti ja tietysti rautainen tahto. Uhrasimme duunille koko sunnuntai-iltapaivan (monista sulan sokerin polttamista sormenpaista puhumattakaan), mutta lopputulos oli kaiken vaivan arvoinen. Kaikkemme antaneena emme jaksaneet edes lahtea kyseisena iltana jarjestettyyn eko-viini-iltamaan (niin ranskalaista). Sen sijaan sain yllaripuhelun Minnilta, Marilta ja KJ:lta. Yksivuotias Minni-kummitytto laittoi kummitadille palan kurkkuun toistelemalla puhelimeen taysin ymmarrettavia sanoja. Mari-aiti kertoi Minnin kahdesta puhjenneesta hampaasta ja loppumattomista kavelytreeneista. Vain neljassa kuukaudessa Minni on muuttunut tyttovauvasta todelliseksi pikkuneidiksi. Voi kyynel, mihin on kadonnut konttava, iloisen jokelteleva ja hampaatonta hymya hymyileva kuolapetoni? Pitanee opiskella tuoreita valokuvia unohtaakseni virheellisen mielikuvani... Vauvoista puheenollen alkaa unohtako informoida mua kun Miian ja Villen kolmas tytto nakee paivanvalon! Vinkkina etta ranskannumeroni (+33619196424) on taysin kykenevainen vastaanottamaan multimediaviesteja... :-)
Vauvoista takaisin otsikon sanelemaan aiheeseen, eli Ikean lihapulliin. Mulle on viimein selvinnyt vaihtojarjestojen lempitermin - kulttuurishokin - syvempi merkitys. Kulttuurishokki tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan Ikean lihapullien ja kermakastikkeen rinnalla tarjottuja hoyrytettyja vihanneksia. Piparkakkutaikinan hakumatkalla soimme hostvanhempieni kanssa iltaruoan Ikean ravintolassa. Leukani oli loksahtaa lattiaan asti huomatessani perunamuusin ja puolukkohillon puuttumisen. Jopa Ikean ruokalista oli murtunut ranskalaisen ruokakulttuurin asettamien paineiden alla. Alku- ja paaruokia loytyi epaikeamaisen useita, mutta potatismoosia en saanut lautaselleni edes ruotsiksi pyytamalla. Piparitaikinan osalta sitten tyhjensikin koko ruokapuolen varastot. Mukaan tarttui myos pullollinen glogia (Viviane tykkasi kovasti), isoaidin kaurakekseja (puolet soin jo paluumatkalla), hapankorppuja (njam, kuituja!) ja bilar-karkkeja, jotka nyt huristelevat samalla pohjalla piparkakkutaloni kanssa.
Tahan valiin on pakko kertoa eraasta uskomattomasta yhteensattumasta. Taa on omistettu sulle, Emmi, silla ma tiedan etta sa kayt taalla lukemassa :-). Mun luokalle tuli viime viikolla uus oppilas, Andrea nimeltaan. Tytto oli muuttanut Gaillaciin Pohjois-Ranskasta Nancy-nimisesta kaupungista. Andrean kanssa lounastaessa mainitsin "tuntevani" eraan Nancyssa vaihtarina olevan suomalaistyton. Emmin nimen mainitessani tytto oli tukehtua ruokaansa. Andrea ei ollut ollut pelkastaan samassa koulussa Emmin kanssa, mutta myos samalla luokalla. Huvittavinta jutussa on se, etta Emmikin oli ilmeisesti maininnut musta Andrealle. Koordinaateiksi han ei ollut tosin osannut antaa kuin Etela-Ranskan kokonaisuudessaan. Kaikista Etela-Ranskan departementeista, pikkukaupungeista ja lukioista tytto sitten paatyi juuri samaiseen kanssani. Voiko maailma olla nain pieni? :D
Loppuun viela perinteisesti pienta EF-kritiikkia. Kaikki on nyt erittain hyvin, mista syysta en haluaisi enaa kovin valittaa tai heittaa kapuloita jarjeston rattaisiin. Pikkiriikkisen on kuitenkin paasteltava hoyryja ulos. Mulle on kaynyt selvaksi etta EF:n toiminta on rakoillut monen muunkin ranskavaihtarin kohdalla. Facebookissa lukemani tilapaivitykset kertovat karua tarinaa perheenvaihdoista ja kotiinpalaamisista. EF on ollut uudelleensijoitusten suhteen erittain saamaton. Monet uutta hostperhetta vailla olevat ovat sen etsineet itse, esimerkiksi uusien kavereidensa kautta. Epaonnisemmat ovat sitten joutuneet jattamaan vuotensa kesken ja palaamaan kotimaahansa. Chattasin tassa jonkin aikaa sitten eraan EF:n valmennusleirilta tutun norjalaistyton kanssa. Tytto oli paattanyt palata takaisin kotiinsa kahden epaonnisen perheenvaihdon jalkeen. Tytto oli aivan ihana persoona, mukavimpia ja sopeutuvaisimpia koko leirilla, ma voi uskoa etta mikaan ongelma olisi voinut olla hanesta lahtoisin. Musta tuntuu sanoinkuvaamattoman epareilulta, etta niin moni kunnollisen vaihtovuoden ansainnut ei sita saa kokea. EF:n tulisi ymmartaa kuinka ainutkertainen kokemus vaihtovuosi meille on, ja kuinka vakavasti taman once in a lifetime experiencen jarjestamiseen tulisi suhtautua. EF:n ongelma on se, etta vaihtareita sijoitetaan aivan liian suurella kapasiteetilla jarjeston resursseihin nahden. Varat kaytetaan vain ulkoisen imagon hiomiseen, ja itse ohjelman sisallolle viitataan kintaalla.
Heippa ! Joo myönnetään että tänne eksyn joka päivä! ja puhuin myös tälle ranskattarelle susta, ihana ku te molemmat vännätte toistenne nimet ihanaksi! Tyttö on siis nimeltään Andréa ja se kutsuis sua Milahiksi ! söpöä :)
VastaaPoistamut joo tosissaan kyseessä on mitä ihanin tyttö ja piristi nii monesti mun päivää!
Terkkuja sinne ja HEI oon kevääl tulossa käymään Toulousen lähettyvillä niin voisipa vaikka treffata?
Uskomaton juttu! Maailma EI voi olla noin ja näin pieni... Milah, minkälaista on se Gaillacin seutu noin muuten, saisko anoa blogillista paikallistietoutta, minkälaisia viinejä/juustoja/maisemia.
VastaaPoista-
sitten vielä, joko rokotus on kohta hanskassa? Taas tuli nimittäin huolehtivalta hostisältäsi tänään linkki johonkin you tube videoihin jossa joku ex suomalainen terveysministeri otsikon mukaan antaa painavan mielipiteensä rokotteita vastaan... en ole vielä osannut vastata, pitää kerätä voimia että osaan tehdä sen nätisti :)
Äiti
Kiitos huomiosta Emmi, menin heti ja korjasin Andrienin Andreaksi :D Ja mitä Toulouseen tulee, niin kyseinen kaupunki ei todellakaan ole kaukana, nelisenviis minuuttia junalla. Lauantai-päivä treffaus yms. ei siis olisi lainkaan mahdottomampi ajatus! Olisi mukava oikeasti TAVATA viimein :D tuntuu jotenkin että tunnettaisiin toisemme jo paremmin!
VastaaPoistaJa äiti, mä tiedän, mä tiedän, mä tiedän. Se video oli mun päivän naurujen aihe. Mä oon kuitenkin pitänyt pokkani talossa. Tsemppiä sen vastauksen laittamiseen, ei J-P kuitenkaan välttämättä mitään odota. Ja otin esille jos tulisit käymään konferenssisi ohessa, näyttivät ERITTÄIN vihreää valoa. Etsipä siis pvmt käsiisi ja vastaa meiliin vaikka niiden viittellä? :-)
Hei!
VastaaPoistaOlipas hauskaa löytää tämä blogi, olen itse ollut vaihto-oppilaana (juurikin EF:n kautta...) Tarnissa 1999-2000 ja nostalgisoin Ranskan-aikaani lukemalla muiden blogeja. :)
Gaillacissa taitaa nykyään olla aika paljon vaihtareita? Itse olin siis Castelnau-de-Léviksessä, käytännössä lähes Marssacissa ja olin koulussa Albissa.
En ole vielä ehtinyt lukea blogiasi, mutta toivottavasti kaikki on mennyt hyvin - ja parhaat hetket ovat vasta edessä!
t. Johanna
Hei Johanna,
VastaaPoistakiitos mukavasta kommentista, lämmin yllätys että tänne eksyy muitakin kuin paremman tekemisen puuttessa olevia sukulaisia tai ikävästä kipeitä kavereita! Tekstejä kirjoitan lähinnä itselleni ja tuttavia kuulumisistani informoidakseni, mutta hienoa, hienoa, jos muutkin tänne löytävät. Hauska yhteensattuma, että olet kaiken lisäksi aivan samoilla alueilla oleskellut! Aika ihana paikka, eikö totta? Castelnau-de-Levista tai Marssacia en paremmin tunne, mutta Albi on käynyt jo erittäin tutuksi. Toulousekin on alle tunnin junamatkan päässä. Täällä paistoi tänään aurinko ja oli viisitoista astetta lämmintä, aika muikea joulukuu on ollut.
Minua kiinnostaa erityisesti millainen kokemuksesi oli EF:n kautta? Miten järjestö hoiti asiasi vuoden aikana? Oliko huonoja kokemuksia, vai oliko perhe ja aluetuki nappiosuma? Jäikö EF:stä hyvä maku suuhun? Kysyn näitä koska EF ei ole hoitanut asioitaan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Monilla vaihtareita on ollut ongelmia, eikä järjestö ole reagoinut niihin oikein sopivalla tavalla. Itsekin jouduin vaihtamaan perhettä, koska alkuperäinen ei ollut valmis vaihto-oppilaan hostaamiseen. Tämä ilmeni hostäidin epäreiluna käytöksenä minua kohtaan, syömisieni laskemisena, sääntöjen ylimenevänä nipotuksena, yms.
Kerro siis jotain, kuulemisiin!
Outoa, mummi ja ukki sanoi että olit blogisa kyselly jotain leikkejä lauantai iltapäiväksi. No ei täällä ole mitään uutta blogia, mikä pettymys.
VastaaPoistaJoulu lähenee ja samoin tapaninpäivä jolloin vihdoin nähdään!!!!!Äiti
Hahaa, olet alkanut sensuroimaan viestejä kun eivät pääsekään heti ilmoille :). Lukijatoive: kävijälaskuri takaisin. T. Arvaat kuka
VastaaPoistaMoi,
VastaaPoistaOlenkin kateellisena kuunnellut tän syksyn lämpötiloja siellä!
Ei ollut munkaan kokemus EF:stä kauhean hyvä ja myös minä vaihdoin perhettä. Olin aluksi Algeriasta lähtöisin olevassa perheessä Mazametissä. Perheen isä, joka oli syntynyt Ranskassa, oli viikot muualla töissä, ja olin kotona muutama vuosi aikaisemmin maahan tulleen äidin kanssa. Hän ei puhunut itsekään kovin hyvin ranskaa ja äidin käsitys roolistani perheessä läheni enemmän au-pairia... Olen melko varma, että silloinen aluevalvoja oli saanut heidät ottamaan minut juuri korostamalla sitä, että osallistun kotitöihin. Kielen oppimisesta ei perheessä olisi tullut mitään, ja minulta odotettiin jatkuvaa lasten- ja kodinhoitoa koulupäivän jälkeen.
Sain uuden perheen onneksi jo kolmen viikon jälkeen. Minun oli tarkoitus olla tässä uudessa perheessä vain jouluun saakka, koska tammikuussa perheeseen oli tulossa australialainen vaihto-oppilas. Aika pian kuitenkin sovittiin, että jään koko vuodeksi ja kevään ajan meitä olikin kaksi vaihto-oppilasta.
Uudessa perhessäni kaikki onneksi sujui hyvin ja minut todella otettiin osaksi perhettä. Perhe ei juuri välittänyt EF:n pikkumaisista säännöistä, enkä enää keväällä edes käynyt EF:n tapaamisissa. Olin samassa koulussa Albissa kuin osa perheen lapsista, ja koska he söivät lounaalla omia eväitä, ei minunkaan tarvinnut syödä kanttiinissa, vaan sain vastoin EF:n sääntöjä olla demi-pensionnaire.
Luin nuo vanhat merkintäsi ja entisen host-äitisi käytös kuulostaa aivan pöyristyttävältä! Onneksi olet saanut uuden perheen. EF:stä ei minulle jäänyt kovin hyvää kuvaa, enkä uuden perheeni ansioista enää kevätlukukaudella juuri muistanut koko järjestöä. Minun jälkeeni perheessä oli muutama muukin vaihto-oppilas EF:n kautta, mutta nyt he ovat jo vuosia ottaneet hollantilaisia työharjoittelijoita yhden entisen vaihto-oppilaan oppilaitoksesta Hollannista. Myös tällä hetkellä perheessä on hollantilainen, joka tekee opetusharjoitteluaan. (En tosin tiedä minne, osa on tehnyt Gaillaciin, osa Albiin.)
Kaiken kaikkiaan vuodesta jäi todella hyvät muistot ja olen edelleen säännöllisesti yhteydessä perheeseen. Viime kesänä kävin jopa kahdesti perheessä, yleensä olen käynyt heillä parin vuoden välein.
Hauska yhteensattuma on myös se, että marraskuun alussa juttelin facebookissa yhden host-perheeni lapsen kanssa, kun René ja Monique tulivat usean ulkomaalaisen tytön kanssa käymään entisessä perheessäni! Kuulemma suomalainenkin oli ollut käymässä, mutta ehtinyt jo lähteä - sehän taisit olla sinä!
Hyvää joulunodotusta ja bon courage!
Johanna
Hei Johanna, loysin vasta nyt kirjoittamasi jatkokommentin! Aitini nimittain vinkkasi etta olit uudellenkommentoinut tanne :-) Uskomaton yhteensattuma, tunnen tosiaankin Rénen ja Moniquen ja heilla asuvat kaksi vaihtarityttoa (saksalainen Leonie ja kanadalainen Pauline). Itseasiassa juuri Moniquen ansiosta minulle loytyi tama uusi perhe Gaillacin alueelta! Tytot, jotka ovat erittain hyvia kavereitani, sanoivatkin etta kavivat Joulun aikaan joillakin tuttavilla joilla on ennen ollut vaihtareita, mutta jotka nykyaan hostaavat hollantilaisia tyoharjoittelijoita. Mika sattuma, pitaapas mainita ensi kerralla tavatessamme! Jos luet taman viela, niin lisaapa minut facebookissa, lisaisin sinut itse mutten tieda sukunimeasi...
VastaaPoista