Erasmuksen Lauri Ylönen

Torstain, eli viime kirjoituskertani, jalkeen on ehtinyt tapahtua yllattavan paljon. Ihme juttu miten aina kirjoittamaan ryhtyessa tarinoitavaa riittaa melkein liiaksikin vaikka elama sita elettaessa tuntuu mita normaaleimmalta. Saastan teidat kuitenkin suuremmalta sanavyorylta ja paukutan nappaimistoa maltillisesti ja vain valttamattoman verran. Talla kertaa aion pitaa jarjen pelissa ja sormeni kurissa, silla tavoitteenani on tuottaa kerrankin kompakti ja tylsistymatta luettavissa oleva blogiteksti. Kauhistus mitka kriteerit tulin itselleni asettaneeksi.

Asettamaani tavoitteeseen paastakseni kerron vain muutamalla lauseella kuinka olin perjantai-itana teatterissa Racinen Bérénicea katsomassa, ja kuinka ranskanopettajani lasnaolosta huolimatta nukuin siita puolet. Viela vahemmin sanoin kuittaan sitakin tapahtumarikkaamman lauantaipaivani Toulousessa. Sunnuntaista voisin kertoa kuinka ajoimme lahes kahdeksankymmenen kilometrin paahan vain hostvanhempieni muumioikaisen ystavan puutaloa ihailemaan, mutten taida, silla tarinasta saattaisi tulla itse kokemustakin ikavystyttavampi.

Kaiken taman sijaan aion kertoa ensimmaisesta kielikammistani. Erityisen muistettavan tapauksesta tekee se, etta tajusin vasta askettain sen todella tehneeni. Palat loksahtivat paikoilleen katsoessani Espanjalainen kimppakamppa –elokuvaa (L’Auberge espagnole en français) hostvanhempieni kanssa. Elokuva kertoo Erasmus-ohjelman kautta Barcelonassa opiskelevien nuorten railakkaasta opiskelijaelamasta. Erasmus on ohjelma, joka antaa EU-kansalaisille mahdollisuuden suorittaa opintojaan jossain toisessa EU-maassa kolmesta kuukaudesta vuoteen asti. Taman oppiminen elokuvan katsomisen ohessa palautti (tai lahinna taraytti) mieleeni syyskuussa matematiikan opettajani kanssa kaymani keskustelun.

Opettaja oli ilmeisesti halunnut kysya olenko Ranskassa Erasmuksen kautta, mutta mina vastasin kattavalla historiankertomuksella Suomen musiikkiteollisuudesta. Ihmettelinkin hieman miten kovin harmaa ja musiikista tietamattoman oloinen lehtori osasi tietaa etta The Rasmus tulee Suomesta. Taisi miespoloinen puolestaan ihmetella miten onnistuin opiskeluohjelmasta kysyttaessa niin nopeasti kaantamaan puheen rock- ja heavybandeihin. Naista ihmettelynpoikasista huolimatta onnistuimme puhumaan mielenkiinnonkohteistamme ristiin kokonaisen valitunnin ajan. Nyt ymmarran miksi kyseinen maikka katseli minua hieman oudosti koko loppuaikani Rodezissa, mutta voi hitsi miten mua nauratti kaiken taman tajutessani! Eihan siihen kuin viisi kuukautta mennyt.

(Niille jotka toisin kuin mina tietavat Erasmuksesta enemman kuin The Rasmuksesta, valaistakoon viela etta otsikon Lauri Ylonen on siis kukapa muukaan kuin kyseisen bandin solisti...)