Tanaan on tammikuun kuudestoista paiva. Tama tarkoittaa sita, etta olen viettanyt Ranskassa tasan viisi kuukautta. Viisi kuukautta taas on puolet kymmenen kuukauden vaihto"vuodestani". Loppupaatelma: tasta paivasta lahtien Suomeen paluuni tulee olemaan Suomesta lahtoani lahempana. Funtsikaa sita. Kelatkaa. Ainakin omasta mielestani on huojentavaa ajatella, etta olen vihdoin vaihtovuoteni paremmalla puolella. Tahan puolivalietappiin asti olen taistellen ja selka ajoittain hikea valuen kivunnut, nyt voin vain toivoa helpomman alaspainlaskettelun alkavan. Viela, paino sanalle viela, ei ole iskenyt paniikki ajan nopeasta kulumisesta. Sekin varmasti koittaa kevaan aikana.
Seuraava bloginparannusprojektini voisikin olla jaljella olevia paiviani laskevan laskurin virittaminen. Haaveilemani harvelin kaanteisversion (montako paivaa olet minua ikavoinyt -laskurin) muistelen nahneeni Emmin blogissa (?). Countdown-tyyppinen laskuri olisi kuitenkin kotijoukkojeni mielenterveytta ajatellen ihanteellisempi vaihtoehto. Olisi teilla, rakkailla lukijoillani, taas jotain numeroita seurattavanne. Hymyilen vielakin miettiessani kuinka suuria kickseja jo edesmennyt kavijalaskurini onnistui eraille nimeltamainitsemattomille tuottamaan, ja kuinka pitkin hampain he joutuivat siita sitten luopumaan.
Julkisen kavijalaskurin puuttuminen ei tosin tarkoita ettei minulla olisi tietoa blogini kavijavirroista. Poistamani amatoorilaskurin tilalle asensin Google Analyticsin seuraamaan blogiani. Neuvon sain hostisaltani, joka kayttaa ohjelmaa kirjoittamansa kirjan kotisivun kavijamaaria seuraamaan. Ohjelman asennettuani jain koukkuun nopeasti. Aloin seuraamaan pylvasdiagrammeja ja prosenttikakkuja vahintaan yhta suurella antaumuksella kuin 55-vuotias hostisani. Pian alkoi valillamme kuumeinen paremmuustaistelu ja kavijalukujen vertailu. Minulla oli paivasta toiseen enemman kavijoita ja Jean-Pierre joutui nielemaan karvaan tappion. Jean-Pierre ei voinut uskoa etta nettiskriivailuni menivat kavijaluvuissa hanen varteenotettavan historiakirjansa edelle. Lohdutin murtunutta miesta muistuttamalla sivujemme formaattien erilaisuudesta. Blogiani lukevat samat vanhat ihmiset uudestaan ja uudestaan, kun taas hanen sivuillaan kay yksi ihminen vain kerran, maksimissaan kaksi kertaa. Olin kuitenkin itsekin yllattynyt blogini runsaasta kavijamaarasta. Omat kirjoituskayntini suodatettuani oli paivittaisia kaynteja viela 30-40. Keita te oikein olette?
Puolitoista kuukautta sitten tuotin Jean-Pierrelle suurta iloa antamalla hanelle paljontoivottuja lisakaynteja. Linkitin sivuston blogiini, mista johtuen viikinkikirjan suomalaisyleison maara lahti rakettimaiseen nousuun. Hostisa jaljitti taman merkillisen tapahtuman minuun alta aikayksikon, kyseiseen johtopaatoksen han teki varmasti ihan ilman Analyticsin apua. Maan ja saapumissivun lisaksi Googlen kattava ohjelma kertoo kavijan kotikaupungin, sivulla vietetyn ajan, hanen lukemansa tekstit ja kohdesivun. Edellamainitun lisaksi minulla on tiedossani myos suosituimmat blogiini johtavat google-hakusanat, tieto kavijoiden nettiselaimista ja uusien kavijoiden maara vanhojen maaraan suhteutettuna. Olkaa siis varuillani, blogillani on silmat selassaankin!
Suomi keikkuu koko ajan listojen karjessa, heikkona kakkosena tulevat Jenkkila ja Kanada. Uskon esimerkiksi tietavani ketka ahkerat Owatonnan ja St-Eustachen kavijani ovat. Nancykin oli tiedossa jo pitkaan ennen kuin henkilo itse ilmiantoi itsensa. Erikoisimpia tapauksia taas ovat Bahraimesta tullut viiden minuutin ja kuuden sekunnin vierailu seka muutaman kerran toistuneet Thaimaan kaynnit. Talla viikolla sain myos mysteerivisiitin Las Vegasista. Vierailija palasi pokeripelinsa aareen ilmeisen nopeasti, hanen sivulla viettamansa aika oli pyorea nolla. Alun analytics-riippuvaisuuden jalkeen olen jo hieman kyllastynyt kohtuullisen muuttumattomien tilastojen tuijotteluun. Jos siis erasta tuntemaani lamminhenkista robottia kiinnostaa kyseiseen tietokantaan paasy, niin tulee asiasta vain vihjaista. Kayttajatunnukseni ovat jo kaytannossa sinun!
Moi Milla,pitkästä aikaa veirailulla blogissasi, sait nyt todennäköisesti blogisi keskimääräisen vierailuajan kovaan nousuun! Koti-ikävän poikanen ihanan perheen kanssa vietetyn ajan jälkeen on varmaan sääntö poikkeuksen sijaan. Ja sinulla kun on vielä sellainen superperhe joka otti muuten Viivin eilen matkaansa lainalapseksi alpeille! Viivi siellä hiihtelee nyt sinun paikallasi Annin seurana ja toivottavasti muun seurueen ilona. Pikkulinnut Pyhältä laulelivat että olit saanut taas upeita logoideoita:) Jotain se alitajunta siis varmaan työstää noilla koulutunneilla:) Voihan hyvin, älä paksusti, ja viethän lämpimät kiitokset perheellesi ihanasta hanhenmaksaylläristä! t.miia
VastaaPoistaHei Miia, soitinkin tanaan iskalle ja ihan yllatyin kun han vastasi hiihtohissista. Olin taysin unohtanut etta porukat olivat parhaillaan Grimentzissa. Kadehdittavaa! Teillakin on varmaan rauha maassa kun on toinen tytoista ulkoistettu ( ja viela sopivasti se villimpi!). Toivottavasti Helena parjailee ihan ookoo ilman isosiskoaan. Lupaan valittaa hahnenmaksaterveiset eteenpain V:lle ja J-P:lle!
VastaaPoistatäytyy myöntää että taustahälyä on n. 80% vähemmän kun sisarusten keskenäinen kommukaatio ja yhtäaikainen eipäs juupas on tauonnut. Muuten Helenan mielestä on vähän epäriä (helenan versio epäreilusta) kun hän joutuu tänään kouluun ja Viivillä on lomaa. Onneksi on Minna, Antti ja Anna naapurissa joista saa haettua "hoitajan" seuraksi. Yritimme ehdottaa itseämme, mutta täysin looginen perustelu kuului ettei se käy koska olemme isi ja äiti, emme hoitajia:)
VastaaPoistahurjaa, miten tänne on ehtinyt tulla näin valtava määrä blogeja, olemme näköjään olleet totaalisesti pihalla ja lomalla. Viivi on todella nyt ottanut hetkellisesti paikkasi täällä Grimnetzissä ja Milla joudun valitettavasti kertomaan että sekä Viivi että siskosi Anni ovat kehittyneet hiihdossa sellaisiksi alppinisteiksi että oksat pois. Ensimmäisinä päivinä joko Juha tai minä hiukan vuoronperään jäähdyteltiin pikkutyttöjen kanssa , mutta nyt loppuviikosta on koko porukka hiihdellyt samaa tahtia, eikä ketään ole tarvinnut odotella. Toissapäivänä huomasin hirvityksekseni että päästeltyäni muutaman kilometrin rinteen nautiskellen aivan täysillä ja kurvatessani rinteen pohjalle odottelemaan ihan pelästyin kun Anni kanttasi aivan kannoilleni... Chamonix on suorastaan historiallisen kaukana tästä tsempistä! Ihania tilastoja, toivottavasti jotkut mysteerikävijät Thaimaasta tai Abu-Dhabista innostuvat paljastamaan itsensä :). terkkuja naapurimaasta, Äiti ja muut
VastaaPoista