SAW VIII Murhaajamakkaran kosto

Ranskan ruokakulttuuri on osoittanut erinomaisuutensa, mutta eilen ei kaynyt onni markkinoilla ruoan suhteen. Kouluruokalassa oli sina paivana valittavana jauhelihapihvilla- tai vaihtoehtoisesti isolla makkaralla varustettu papupata-annos. Pahaa-aavistamattomana nappasin tiskilta makkarallisen annoksen, jonka jalkeen kokki valaytti minulle suuren hymyn valintaani kehuen. Kokin sanat (mmm... erinomainen valinta, andouillette, ranskalainen spesialiteetti) riittivat jaadyttamaan minut siihen paikkaan. Kyseisesta herkusta minulla ja perheellani on vahemman lampimat, mutta sitakin ikimuistoisemmat kokemukset kesan -09 Bretagnen reissultamme. Aioin itse keskittya eilisen kokemukseni kuvaamiseen, mutta aiti voi niin halutessaan tahan alle valaista ensikohtaamisestamme andouilletten kanssa. Sisaelinmakkara on kohonnut perheessamme ikuisuusvitsin asemaan, sen verran useasti tarinaa on kerrottu.

Tamankertainen andouillette oli kavalan hyvin naamioitu, sisaelinkammotusta olisi voinut silmia hieman ummistamalla luulla harmittomaksi makkaraksi. Ruokaseurueeni naurettua riittavasti epaonnelleni - olin kavereistani ainoa andouilletteen langennut - paatin rohkaistua maistamaan valintaani. Hajuaistini heitti kuitenkin voltin heti veitsella makkaraan iskettyani. Lautasen ymparille levisi niin pahanhajuinen lemu, etten olisi unissanikaan voinut kuvitella makkaran maistamista. Sisaelinkaaro jai lautaselle hajumyrkytettyine papupatoineen, ranskalainen spesialiteetti oli jalleen kerran todistanut voittamattomuutensa.

Eika tassa viela kaikki: paivan onnettomuudet eivat loppuneet jalleenkohtaamiseeni andouilletten kanssa. Illalla soimme alkupaloina muutamat osterit per naama. Yhdella kolmesta oli hieman erilainen jalkimaku, ei paha, mutta ei kovin herkullinenkaan. Myohemmin illalla lahdimme elokuviin katsomaan Clint Eastwoodin ja Matt Damonin tahdittamaa Invictusta. Ensimmainen tunti leffasta meni taysin ongelmitta. Vahitellen alkoi mahassani kuplia, yritin ensin taistella pahaa oloa vastaan penkissani kiemurrellen, mutta puolituntia ennen leffan loppua oli minun poistuttava salista vessoihin mennaksi.

Ilmeisen pilaantunut osteri antoi mahalleni potkua, ja kovaa. Kaiken ulostulevan ulostultua jain vihernaamaisena odottamaan hostvanhempiani. Kotimatka autossa oli saannollisten kakomisten ja oksennusrefleksien tahdittama. Kotiin paastyamme juoksin paa kolmantena jalkana ylakertaan ottaakseni uudestaan tuntumaa vessanreunukseen. Viime yon aikana kavin muutaman kerran yokkimassa ilmaa paa vessanponton paalla. Aamulla olo oli vielakin heikko, mutta maha tuntui satunnaisia muljahteluja lukuunottamatta stabiilimmalta. Kouluun en aamulla mennyt, yllattys, yllatys. Ruokalassahan olisi pahimmassa tapauksessa saattanut olla andouilleten jamat tarjolla.

Tama paiva kulunee oloa tunnustellessa ja vatsaa hieroskellessa. Viviane on tarjonnut minulle kiitettavan maaran luomulaakkeita, kuten erilaisia kasviuutteita ja veteen sekoitettava luonnonhiilipolya, jonka uskon vatsan rauhoittamisen lisaksi varjaavan ulosteen yhta mustaksi kuin puoli litraa mustikoita. Ei luomulaakkeista tohdi kieltaytyakaan, hostvanhemmat kun uskovat luomuelamantapansa toimivuuten niin hellyyttavan sinisilmaisesti.

Iltapaivalla otan paivaunet tai vaihtoehtoisesti lepohetken Tintti-videoita katsellen. Kyseisten sarjojen tapittaminen on nykyisella kielitaidollani astetta mielenkiintoisempaa kuin muutaman vuoden takaisilla ranskantunneilla. Tintti-maratoonin jalkeen voisin aloitella kauan suunnittelemiani maalauspuuhia. Ylakerran vierashuone on muutettu maalauskammiokseni: lattian, seinat ja huonekalut peitimme suojamuovilla jo viikko sitten. Aidin lahettamat oljyvaritkin saapuivat postissa jo hyvan aikaa sitten, pohjat, pensselit ja maalausveitset taas kavin hostaidin kanssa hankkimassa viime lauantai-aamuna ennen Toulouseen lahtoa. Kaikki on siis valmiina inspiraation pulppuamista varten, luulisi toipumispaivan kuluvan ongelmitta naissa merkeissa. Vatsan pyorimenhan saattaa vain auttaa abstraktien kuvioiden hahmottelemisessa!