Ensimmäinen viikonloppu yhteiseloa Annan kanssa on nyt takana. Mulla kestää varmaan vielä hetki tajuta että tyttä on tullut jäädäkseen, tai siis siksi lyhyeksi ajaksi mikä vaihtovuodestamme enää on jäljellä. Isosiskollinen elämä on ainakin tähän mennessä tuntunut ihan mukavalta – talossa on ikäistäni seuraa, ruokapöytäpuheenaiheisiin tulee uusia vivahteita ja peitto pysyy paremmin paikoillaan kun molemmat vetävät sitä puoleensa yhtälaisin voimin. Nukumme toistaiseksi molemmat minun huoneessani, ainakin sen aikaa kun Nicolas-hostveljeni ja hänen tyttöystävänsä Charlotte ovat täällä ja kämppäävät talon toisessa vierashuoneessa.
Viikon kuluttua Anna lähtee pitkälle lomalle uusiseelantilaisen perheensä kanssa. He aikovat kiertää paikkoja Lontoo-Geneve-Chamonix-Pariisi-Toulon-Montpellier-Toulouse-akselilla reippaan kolmen viikon ajan. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että edessä on noin kuukausi annatonta- ja noin kuukausi annallista aikaa. Näin ajateltuna vaihtovuoteni loppu tuntuu olevan jo aivan käsillä.
Anna asettui taloon perjantaina. Viviane oli tehnyt ruoaksi sanoinkuvaamattoman hyvää merenelävärisottoa, jonka seassa oli lukemattomien muiden herkkujen lisäksi kampasimpukoiden sukupuolielimiä. Tämän sivutiedon hostisämme viitsi paljastaa vasta risottomme tyytyväisesti syötyämme. Mikä ihana tervetuliaisateria!
Lauantaiaamuna lähdimme talolta varhain suuntanamme Carcassonnen keskiaikainen linnoitus. Olimme varautuneet sadevaattein ja hyvin kävelykengin, sekä pakanneet mukaan hedelmistä ja tofu-tonnikala-sandwicheistä koostuvan piknikin. Kaikkien niiden Carcassonne-lautapelin peluukertojen jälkeen olin innoissani itse kaupungin näkemisestä. Tuhat jotain luvulla rakennettu kivilinnoitus oli vaikuttava, muttei aivan niin hieno kuin olin (pelin perusteella) odottanut. Vettä tihkutti koko vierailumme ajan, mikä rokotti kokemuksen hohdokkuudesta hieman. Mutta tulipahan käytyä!
Lauantai-illasta kävin esittelemässä Annan täydelliselle naapuriperheelleemme. Glasiykset hurmaantuivat täysin uusiseelantilaistytön suurista räpsysilmistä, helisevästä naurusta ja kaikin puolin söötistä olemuksesta. Veikkaan (ja toivon) että kyseisestä perheestä löytyy ensi vuonna kanadalainen/norjalainen/
australialainen vaihto-oppilas, sillä Glasiykset ovat todellinen ihannehostperhe. Myös Vivianen ja Jean-Pierren luona ensi vuonna kämppäävälla saksalaisella Leonardilla olisi näin kaveri naapurustossa.
Sunnuntai menikin sitten ei mitään tehdessä. Heräsimme normaalia myöhempään, kuten aina sunnuntaiaamuisin, ja söimme brunssin, kuten aina sunnuntaiaamuisin. Anna ihastui täysin lettubrunssiimme, ja esittelikin uuden herkkuyhdistelmän, vuohenjuusto-hunaja-täytteisen galetten, nam! Iltapäivästä emme sitten tehneetkään muuta kuin datasimme vuoron perään kannettavallani ja katsoimme televisiosta täysin turhaa hevosdokumenttia. Tunsin oloni hieman syylliseksi toimettomuutemme vuoksi, vaikka Anna vakuuttikin ettei häntä haitannut lainkaan. Itse oli niin paljon helpompi olla tekemättä ei mitään. Päivän pelasti illan elokuvissa käynti (Shutter Island) itävaltalaisen Evin kanssa. Absurdi leffa.
Arvasin että hiljaisuus blogissa johtui uudesta sisaresta. Nyt on Suomen uutisten mukaan siellä opettajien ym. lakko. Onko siis teillä oikein hauskaa?
VastaaPoistat. Annin hostvanhemmmat
Hiljaisuus? Sitähän ruvetaan vaativiksi! Aika usein mä loppuen lopuksi tänne kirjoitan... Opettajat tosiaan lakkoilevat, mutta ei tilanteessa sinänsä mitään uutta ole, arkipäivää :-D.
VastaaPoista:) kaikella ja erityisesti tuolle ensimmäiselle kommentille :):):):)
VastaaPoistaHei! Tosissaan siis multa ja tolta Heatherilta vaaditaan kaikkien aineiden opiskelua (no okei espanjan ja filosofian sain jätettyä pois ulkomaalainen -tekosyyllä =))
VastaaPoistaEn mä oikeestaan mitään ton koulun eteen teekään, en siis läksyjä jne. Teen vaa kokeet ja isommat hommat kuten ranskan commentairet ja dissertationit. Tunneilla sitten en teekkään YHTÄÄN mitään. Mm. tänään TPEn viimeistelytunnilla puhuin siskoni kanssa suomeksi puhelimella n. 30min ajan (:
Ihan hassua että sulla on uus vaihtarisisko!! Mä en kyl suoraan sanottuna osais (enkä haluis) jakaa tätä kaikkea toisen vaihtarin kanssa. En ainakaan enää. Mahtaa olla vaikea, mut tosi opettavainen kokemus! Tsemppiä sinne! Mikä päivä oot muuten menossa kotiin? Mä lähden 2.7. lentoaallolla!
Hei Emmi! Itseasiassa omaankin postilaatikkoon tipahti tänään 2. trimestren arvosanat, ja olin suureksi yllätyksekseni saavuttanut 13,5/20 keskiarvon. Viimeistään siinä meni usko ranskalaiseen koulutsydeemiin, sillä mä on ole myöskään tehnyt tunneilla MITÄÄN. Joko opettajat on täysin sokeita, eivätkä näe kun mä nukun tai teen tunneilla aivan omiani, tai sitten ne vaan antaa hyviä numeroita koska me ollaan ulkomaalaisia. Mä lähen jo 26.5, eli reilua kuukautta aiemmin kuin sä. Mun äiti tulee Montpellieriin työkonferenssiin jonka jälkeen me palataan yhdessä Suomeen. Mä oon tyytyväinen vähän aiemmin palaamisesta, sillä toisin kuin sulla, mulla ei ole sitä ranskalaiskundia jonka kainalossa haluaisin viettää muutaman ylimääräisen viikon :D
VastaaPoistaCarcassone näytti ainakin kortin perusteella sellaselta kuin olin kuvitellutkin! kiitos siis kortista:) ens talvena päästään taas rakentelemaan keskiaikaisia linnoja oman arkkitehruutimme mukaan ja voin kertoa että se on uks niistä asioista joka saa mut hymyilemään kun vaan ajattelen asiaa!
VastaaPoista<3:ilse
:-) :-) :-) sama täällä!
VastaaPoista