Hostsiskon comeback ja hellesäitä

Todettakoon heti alkuun, ettei ideani pienestä blogitauosta pötkinyt kovin pitkälle. Hostsiskoni Anna palasi lomaltaan alkuviikosta, mutta siitä huolimatta (tai juuri siitä syystä?) käytän muutamat viikoittaiset hyppytuntini blogitekstien näpyttelemiseen. Useimmat vaihtoblogia kirjoittavat pahoittelevat joka viestinsä alussa sitä, kuinka ei taas ole hetkeen tullut kirjoitettua. Minulla ongelma on päinvastainen: jotain kivaa, tylsää tai muuten vaan tavallisuudesta poikkeavaa koettuani tulee minulle heti fiilis, että ai hitsi, tuostakin pitäisi kirjoittaa. Tietenkin positiivisessa mielessä, eihän tätä hommaa muuten jaksaisi pitää yllä. Toisaalta minua motivoi myös pelko asioiden unohtamisesta – jo nyt omia tekstejäni auki klikatessani ja uudestaan lukiessani tulee niissä kirjoittamani asiat melkein kuin uutena tietona. Itsellenikin.

Ja nyt niihin ajankohtaisiin asioihin, jotta saan tällä hetkellä päässäni myllertävät ajatukset ulostettua ja annettua tilaa uusille. Anna palasi kuukauden kestäneeltä perhematkaltaan tiistaina. Jos mielitilani olikin kyseisenä päivänä hieman matalammalla, koheni se kuin kertaheitosta Anna-siskoni bussipysäkillä nähdessäni. Annalla oli vieressään isokokoinen matkalaukkunsa, päässään leveä lierihattu ja kasvoillaan lähes koko kasvot peittävät aurinkolasit, joiden takaa hän hymyili ja vilkutti iloisesti. Viime viikosta eteenpäin tyttö oli ollut isänsä kanssa Toulousessa, mistä hän nyt palasi Gaillaciin muutamaa päivää sovittua aiemmin. Tämä kävi minulle päinsä enemmän kuin hyvin – olen vilpittömästi iloinen Annan paluusta.

Ensimmäinen ilta meni Annan asettuessa uuteen huoneeseensa. Minä istuin koko ajan vieressä huoneen sohvalla tytön matkakertomuksia kuunnellen. Annan lopetettua tarinointinsa kerroin minäkin menneen kuukauden tapahtumista, minkä jälkeen mietimme yhteen ääneen kuinka nopeasti huhtikuu olikaan kulunut. Jos tämä viimeinen kuukausi menee yhtä nopeasti kuin edellinen, olen minä pakkaamassa tavaroitani Suomeen palatakseni ennen kuin huomaankaan. Mikä pelottavan viehättävä ajatus.

Hyvät säät, joista olemme parin viikon ajan nauttineet, muuttuivat alkuviikosta hellesäiksi. Pariisista ostamani kesämekot pääsivät näin ollen käyttöön nopeammin kuin olisin uskonutkaan. Keskiviikkoiltapäivänä pääsimme Annan kanssa ottamaan aurinkoa ihan tosissamme. Heitimme myös talviturkkimme - olosuhteet eivät tosin olleet sen extrememmät: lämpöasteita oli 26 ja vesikin hipoi kahtakymppiä. Alla muutama kuva, jonka toivon teissä herättävän edes pieniä vihreitä kateudentuntemuksia :).