maanantaina, toukokuuta 03, 2010

Vappuviikonloppu ja Anna-siskon yllätysjuhlat

Mä en tiedä miksi mä laitoin otsikkoon "vappuviikonloppu", kun sitä ei kuitenkaan täällä vietetä. Tämänvuotinen vappu olikin yksi elämäni kuivimmista - eniten olen kuitenkin pahoillani ranskalaisten puolesta, jotka eivät sitä ymmärrä juhlia. Raukat eivät tiedä mistä jäävät paitsi. Tästä huolimatta sain pientä tuntumaa vappumateriaaliin, nimittäin serpentiiniin, ilmapalloihin ja kuplivaan juomaan, sillä sunnuntaina vietimme porukalla Annan 18-vuotissynttäreitä.

Tilaisuus oli enemmän kuin täydellinen yllätysjuhlia varten, sillä Anna ei ollut alkuviikonlopusta lainkaan kotona. Uusiseelantilainen hostsiskoni oli isänsä kanssa Toulousessa, mistä hän palasi vasta sunnuntai-iltapäivällä. Me olimme olleet yllätysasemissa jo hyvän aikaa kun synttärisankari viimein astui ovesta sisään: Surprise! Alkujärkytyksestä toivuttuaan Anna purskahti itkuun silkasta liikutuksesta. Yllätys oli 100-prosenttinen - ihanan herkkäuskoinen hostsiskoni oli tosissaan uskonut viettävämme päivän DVD:n tai metsäreippailun merkeissä.

Lauantai menikin sitten sunnuntaisia kekkereitä valmistellessa. Askartelin Annalle ison lakanan, johon leikkasin ja liimasin erivärisistä kangaspaloista tekstin Anna 18 en France. Tämän lisäksi tein lakanaan kahdeksantoista minimaalista ranskanlippua sekä meidän vaihtareiden puolesta Suomen, Uuden-Seelannin, Itävallan, Saksan ja Kanadan liput, jotka kiinnitin siihen pienillä pyykkipojilla. Tulos oli häikäisevä - en muista milloin olisin viimeksi saanut aikaan jotain yhtä suurta ja vaikuttavaa. Aikaa projektia tosin kuluikin: iltamyöhään sormet liiasta näpertämisestä krampaten ja pää liimahöyryistä pyörien vannoin etten ainakaan vähään aikaan ryhtyisi uudestaan vastaavaan hommaan.

Yötä myöten leivoin vielä perussuomalaisen sokerikakun, joka sai sunnuntaina täytteekseen vaniljaista omenasosetta sekä kiivi- ja banaaniviipaleita. Päällyksen koristelin perinteisesti kermavaahdolla ja mansikoilla, joita saa täällä jo kotimaisina versioina. Kermakakku oli, kuten useat muutkin leipomukseni, suuri succée. Anna arvosti kakkua erityisesti sen keveytensä vuoksi. Tästä voi olla montaa eri mieltä, mutta on totta ettei hedelmätäytteinen kakku (kermakuorrutteinen tai ei) ole suklaisten sisarustensa rinnalla se raskain mahdollinen.

1 kommentti:

  1. mullakin silmät kostu. Anna on aika onnentyttö kun sai sinunlaisesi siskon. äiti

    VastaaPoista