Toiveenomaisia vaatimuksia...

...vai vaatimuksenomaisia toiveita?

Lähtööni on nyt aikaa tasan kolme viikkoa, mikä tarkoittaa että on aika julistaa mitä odotan jääkaapista löytyvän kotiin palattuani. Aloitan listan ilmiselvimmästä: ruisleipää tulee olla niin ruispaloina kuin täysrukiisena limppunakin. Graavilohi ei olisi lainkaan hassumpaa leivänpäällisenä, mutta tyydyn myös oivariinin ja muutamaan siivuun vanhaa kunnon oltermannia.

Muihin toiveisiini kuuluu Halvan tuoretta lakritsaa (Munkkivuoren K-kaupasta), purkillinen raejuustoa (sitä Arlan korkeahkossa purkissa olevaa), karjalanpiirakoita (mieluiten hallista, mutta pahimmassa hädässä myös liukuhihnaversiot kelpaavat) ja tietysti ainekset munavoihin. Olisikohan tässä jo tarpeeksi vaatimuksia... Niin ja tietysti kirsikoita, jos niitä vain sattuu Suomesta jo saamaan. Mansikoita ja herneitä lienee turha toukokuun viimeiselle viikolle toivoakaan.

Uusien perunoiden kauden toivon todella alkaneen paluuseeni mennessä, sillä silli plus peruna -lounaan olisin valmis syömään useamminkin kuin kerran ensimmäisen viikkoni aikana. Alkuaikoina olisi myös mukava saada joku seuraksi keittolounaalle Delivoon, joko borssi-päivälle tai torstain hernarille. Kauppatorillekin olisi kiva lähteä aamukahville ja lihapiirakalle. Ja tietysti sille omenatäytteiselle munkkipossulle, nams!

Äidille taas tiedoksi ettei hänen tarvitse kasvattaa harmaita hiuksia jääkaapin siisteysasteen vuoksi - siivoan sen mielelläni täältä palattuani. Kaikista homehtuneimmat ja olomuotoaan muuttaneimmat elintarvikkeet saa tietysti heittää pois, mutta sen enempää ei asiasta tarvitse huolehtia. Jääkaapin vanhentuneista tuotteista perkaaminen ja uudelleenjärjestely tuottaa minulle nimittäin hassunlaista mielihyvää. Sama koskee kuiva-ainekaappeja ja yleisemmällä tasolla grafiikan vedostusvärien poissiivoamista (kerrankin saa läträtä rypsiöljyllä niin paljon kuin huvittaa!)