Pariisissa osa 2: Ensimmäinen päivä kaupungissa

Maanantain 19.3 tapahtumia:

Nelipäiväisen pariisinvierailuni loppupäivät vietin kaupungissa oman pääni mukaan kulkien. Olen kohtuullisen tyytyväinen siihen mihin itsekseni kykenin: molempien päivien visiittisaldo oli kattava ja täydensi hyvin aiempaa pariisintuntemustani. Metrotunneleissakin suunnistin enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä - jos ei muuta, niin ainakin totaalieksymisiltä onnistuin välttymään. Hande-tätini viikonloppuisella preppauksella saattoi tosin olla tähän osansa.

Elokuisella EF:n leirillä kävimme läpi kaikki suurimmat turistikohteet: Eiffelin tornin, Notre Damen kirkon, Louvren museon, Sacre Coeurin katedraalin ja Versaillesin linnan. Nämä must-kohteet nähtyäni minulla oli aikaa kierrellä pienemmissäkin paikoissa ilman sen suurempia omantunnontuskia. Pääkaduilta sivussa olevat tai muuten vaan hiljaisemmat korttelit osoittautuivatkin paljon turistirysiä antoisammiksi. Salarakoja jos jotain Ranskan pääkaupungilla onkin tarjota, jos vain tietää missä kulkea. Paljon minulla riittää vielä nähtävää, sitä en rupea kiistämään.

Erityisesti ihastuin Marais'n kaupunginosaan, missä sainkin kulumaan koko maanantaiaamupäivän. Hande oli suositellut alueella käymistä sillä se on "bien animé". Alkuun siksakkasin useat Vieille du Templen poikkikaduista, minkä jälkeen suuntasin Place des Vosgesin aukiolle. Place des Vosges on kauniin vaaleanpunaisine kivitaloineen yksi Pariisin vanhimmista kortteleista, ellei jopa vanhin. Talot, mutta myös niiden alakertojen lukuisat taidegalleriat ovat ainakin omasta mielestäni näkemiset arvoiset. Aukion keskellä oleva pieni puisto oli tupaten täynnä jo kello yksitoista: pariisilaisvanhempia lastensa kanssa, hiekkatietä ympäri juoksevia lenkkeilijöitä, koiranulkoiluttajia.

Myös alueen juutalaiskortteli oli viehättävä lukuisine basaareineen ja juutalaisleipomoineen. Törmäsinpäs muutamaan oikein stereotyyppiseen juutalaismieheenkin - lierihattu ja tumma parta toivat pakostikin mieleeni historiankirjan sivuilla näkemäni antisemitistiset julisteet.

Lounasajan lähestyessä nappasin metron Bastillen aukiolta Jardin du Luxembourgiin asti. Sämpyläpiknikkini söin eräällä puiston lukuisista penkeistä istuen ja Palais du Luxembourgia ihaillen. Pikkulapset uittivat vuokrattavia puuveneitä palatsin eduslammikossa; vanhemmat ja muut aikuiset ihmiset makasivat nurmella vaihtoehtoisesti romaania lukien tai aurinkoa ottaen. Ainakaan sieltä käsin katsottuna pariisilaisten elämä ei vaikuttanut niin kovin hektiseltä.

Piknik-ruoat mahassani painaen päätin reippailla metron ottamisen sijaan - kävelin puistosta aina latinalaiskortteleihin asti, minkä jälkeen ylitin Seinen Pont Neufin kohdalta. Katsastin muutaman bouquinistin tarjonnan, minkä jälkeen hyppäsin metroon suuntanani Place Vendômen kultakaupat. Hande oli suositellut aukiolla käymistä, vaikkei siellä shoppailu päätä huimaavien hintojen vuoksi olisi tullut kysymykseenkään. Hienoja jos jotain näyteikkunoihin asetetut timanttiset kultakäädyt olivatkin, vaikkei mitään sillä kertaa (ja sillä budjetilla) mukaani lähtenytkään.

Maailmankuulujen kultakauppojen lisäksi nappasin kuvat aukion keskellä olevasta kanuunoista sulatetusta monumentista sekä hienoakin hienommasta Ritz-hotellista. Prinsessa Dianan karu kohtalo mielessäni suuntasin askeleeni Concordelle päin, missä olin sopinut tapaavani Hande-tätini kotiin palataksemme. That was my monday.