Pariisissa osa 3: Rive gauchen museoita

Tiistain 20.3 tapahtumia:

Tiistai, toinen päiväni Pariisissa, oli puhdas museopäivä. Kaikki museokäyntini kasautuivat yhdelle ainoalle päivälle, sillä Ranskassa useat kulttuurikohteet ovat maanantaisin kiinni. Urakka oli aikamoinen, vaikka visiittilistani supistuikin kolmesta kohteesta kahteen: Picasso-museo on kiinni vuoteen 2012 asti restaurointitöiden vuoksi. Riittääpähän kaupungissa jotain nähtävää mahdollisia tulevaisuudenkin Pariisin-matkoja varten!

Tiistaina en ollut maanantain tapaan yksin, vaan pikkuserkkuni Erika lähti mukaani. Olin ehdottanut tytölle mukaan lähtemistä - edellyttäen tietenkin että hänen vanhemmilleen sopisi. Erika ei saa vielä liikkua Pariisissa itsekseen, minkä vuoksi hän lähti mukaani enemmän kuin mielellään. Yhden vessaepisodin unohtaen 13-vuotias pikkuserkkuni olikin oivaa museoseuraa, jonka mukanaolosta nautin itsekin.

Aamupäivän aikana kävimme läpi musée Rodinin sekä musée d'Orsayn, joista jälkimmäisen ajan puutteen vuoksi lähes juosten. Rodinin museo koostuu sisätilanäyttelystä sekä Les Invalides –monumentille avaavasta puistosta, joka on täynnä toistaan upeampia ihmisveistoksia. Le Penseur -ajattelijapatsas on vain yksi puiston aarteista. Kenenkään Pariisissa käyvän, saatika siellä asuvan (kröhm, kröhm, Hande), ei tulisi jättää ainakaan museon puisto-osuutta näkemättä. Myöskään Orsayn museon kokoelmissa ei ollut valittamista - erityisen hienoja ovat museon impressionistiset teokset. Esimerkiksi Van Goghin omakuva on juuri niin vaikuttava kuin sen sanotaan olevan. Vanhan rautatieaseman sisälle rakennettu museo on tosin kaunis jo itsessään.

Lounaan Erika ja minä söimme hänen äitinsä kanssa Amerikan suurlähetystössä. Kaikkien sisäänpääsymme vaatimien turvatoimien jälkeen olisin ajatellut rautaporttien takana olevan jotain hienompaa, mutta ei, suurlähetystö oli kuin mikä tahansa, tosin kaunis, pariisilaisrakennus. Kokemus kuitenkin sinänsä, tuskin sitä tulee muuten pahemmin embasseissa pyörittyä.

Syömisen jälkeen Erika ja minä lähdimme shopping-katu Champs-Elyséelle, joka alkaa aivan suurlähetystön kulmalta. Tarkoitus oli treffata Pariisissa asuvaa hostsiskoani ennen rerrillä kotiin palaamista. Hande oli ohjeistanut meidät laukkuvorojen varalta: kassin hihna olan yli, takki hihnan päälle, reppu mahan päälle, vetoketjut kiinni. Taskuvarkaita jos jotain kaupungin suurimmalla turistirysällä nimittäin liikkuu.

Autosta käsin Avenue Champs-Elysées oli vaikuttanut leveältä, mutta metrotunnelista ylös noustuamme menetin suuntavaistoni täysin. Tunsin itseni niin pieneksi etten tiennyt lainkaan mihin suuntaan lähteä - pelkät kävelykadutkin olivat toistakymmentä metriä leveät. Suuntavaiston puutteessa istuuduimme odottamaan Carolinea erääseen katukahvilaan, josta kuitenkin karkasimme nopeasti ymmärrettyämme etteivät listan juomien edessä olevat numerot olleet suinkaan järjestysnumeroita, vaan oikeita hintoja. 4 euroa espressosta, kuusi ja puoli limupullollisesta, kymppi smoothiesta...

Caroline-siskoni saavuttua saimme jälleen päämäärän liikkumiseemme. Aivan ensimmäiseksi ranskansiskoni johdatti meidät Laduréen kahvila-leipomoon, joka on erityisen kuuluisa macaron-leivoksistaan. Jonotimme pitkän jonon vain paljonpuhutut pikkuleivät nähdäksemme: macaron-kokoelma olikin upea - leivoksia löytyi kaiken maan mauissa ja sateenkaaren väreissä. Loppuen lopuksi Erika päätyikin ostamaan pussilliset huippukalliita leivoksia itselleen ja 50-vuotta täyttävälle äidilleen.

Ennen kotiinpaluutamme poikkesimme Virgin megastore -tavaratalossa. DVD-osastolla oli Avatarin ilmestymisen vuoksi Make Up Storen meikkausständi, missä koulun opiskelijat tekivät ilmaisia meikkejä promomielessä. Mitäs me muuta Erikan kanssa teimmekään kuin hyppäsimme jakkaroille meikattaviksi - eihän pelissä ollut mitään menetettävää. Kymmenen minuutin kuluttua kaupasta poistuessamme oli kasvoillamme hurjan siniset Avatar-henkiset maskeeraukset.

Illalla lähdimme vielä ravintolaan syömään Hande-tätini 50-vuotissynttäreiden vuoksi. Vappuviikonlopuksi heille on kutsuttu suuri joukko perhettä ja ystäviä, niin ranskasalaisia kuin suomalaisiakin, mutta minä sain olla paikalla aitona synttäripäivänä. Söimme superhyvät annokset Hippopotamus-nimisessä pihviravintolassa, jossa lisukkeita sai buffetinomaisesti lisää niin kauan kuin jaksoi syödä (tai kehtasi pyytää). Ei mikään paras konsepti linjojen kannalta, mutta sitakin maittavampaa. Hande ei pahemmin pyöreitä vuosiaan kommentoinut, fiiliksiä kysyessäkin hän totesi olon olevan kuin minä tahansa muunakin päivänä. Way to go!

Kaiken kaikkiaan Pariisin-reissuni onnistui erittäin hyvin. Nautin keskustassa pyörimisestä ja uusien paikkojen löytämisestä - ihana kaupunki! Säätkin olivat kuin tilauksesta: aurinkoa ja lämpöä riitti koko viikonlopun ajan. Parasta kaikessa oli kuitenkin pikkuserkkuperheeseeni "uudelleen" tutustuminen:

Sukuloiminen oli tällä kertaa oikeasti kivaa, sillä kemiamme natsasivat todella hyvin yksiin. Toivon todella että tulen treffaamaan perhettä heidän ensi kesäisellä suomenkäynnillään - itse ainakin teen kaikkeni pitääkseni lupaukseni yhteisen Helsinki-päivän viettämisestä Erika-pikkuserkkuni kanssa. Jos en tyttöä nyt ihan omalla autolla hae, niin ainakin sataysinelosen avittamana siitä Louhentien bussipysäkiltä.