Alkuperäinen otsikkoni kuului suomalainen koulujärjestelmä vs. ranskalainen, mutta vaihdoin sen pian ymmärrettyäni kysymyksenasettelun turhuuden. Kai nyt tyhmäkin tiedostaa suomalaisen koulujärjestelmän paremmuuden ranskalaiseen - tai oikeastaan mihin vain muuhun - koulujärjestelmään verrattuna? Tässä siis tämänkertaisen blogitekstini punainen lanka, olkaa hyvät: ranskalaisen koulusysteemin mollaaminen.
Gaillacin aikani alussa monet, etenkin opettajat ja muut aikuiset ihmiset, pyysivät minua vertaamaan ranskalaista lukiota suomalaiseen. En koskaan tiennyt miten vastata, myötäilläkö heidän mukanaan vai olla rehellinen ja haukkua ranskalainen systeemi penkkaan? Päädyin pitämään suuni supussa, sillä a) maailmanparannuspuheeni eivät olisi kuitenkaan muuttanut mitään, ja koska b) en ole välttämättä tämän vuoden aikana ollut paras mahdollinen esimerkki suomalaisen koulujärjestelmän kasvatista. (Mitä, onko Twilightin lukemisessa ranskantunnilla jotain väärää? Onhan kyseessä ranskankielinen käännös...)
Kaikessa hiljaisuudessani merkitsin kuitenkin ylös kaikki havaitsemani erot omia tarkoituksiani varten. Löysin kyseiset muistiinpanot muutama päivä sitten, ja mietin, että kai tämäkin kirjoitus on joskus pakko realisoida. Ei siis muuta kuin tuumasta toimeen. Ja tosiaan, mikä parempi kanava näiden karujen totuuksien julkilausumiseen kuin oma blogi? Joskus on niin hienoa puhua (ja kirjoittaa!) äidinkielenään yhtä tuntematonta kieltä kuin suomea.
De toute façon, plörinät sikseen ja asiaan. Ensinnäkään Ranskassa ei tunnu olevan kunnollista opetussuunnitelmaa. Opettajat saavat käyttää haluamaansa aiheeseen haluamansa määrän tunteja - esimerkiksi kielten kuuntelun korjaamiseen on aivan normaalia uhrata kokonaisen viikon tunnit. Suomen oppari on niin tarkkaan määritelty ettei se juurikaan anna liikkumavaraa: opettajien on pakko opettaa juuri sitä mitä kurssikuvauksessa käsketäänkin.
Toinen major mistake on kunnollisten koulukirjojen puuttuminen. Ranskalaiset koulukirjat ovat usein pelkkiä dokumenttikokoelmia, joissa on varsinaista opetustekstiä vähän tai ei lainkaan. Monisteita ja muita lirpakkeita sen sijaan jaetaan aivan uskomattomia määriä. Suomessa juuri koulukirjat toimivat opiskelun pohjana: ne on tehty opetussuunnitelman pohjalta ja sisältävät täten kaiken tiettyyn kurssiin tarvittavan tiedon.
Ranskalainen "dokumenttiopiskelu" voisi toimiakin, ellei opettaja antaisi oppilaille kaikkia vastauksia suoraan käteen. Valitettavan usein opettaja sanelee valmiit muistiinpanot oppilaille, jotka kirjoittavat ne ylös kynät viuhuen. Asioiden opiskelu on pintaliitoa: mitään ei kerrata tai sovelleta, eikä täten myöskään opita. Vanha sananlasku, kertaus on opintojen äiti, osoittaa edelleen pätevyytensä.
Ranskalainen koulujärjestelmä on oikeastaan pohjimmiltaan mätä, sillä asioita ei opiskella elämää, vaan arvosanoja varten. Oppilaiden osaaminen arvostellaan asteikolla yhdestä kahteenkymmeneen, joskus kahdenkin desimaalin tarkkuudella (voitte kuvitella kauhuni kun viime todistuksessani komeili matematiikan numero 15,64). Ainoa tapa motivoida ranskalaisia oppilaita on puhua numeroista tai keskiarvosta: he tekevät hyvin pelkästään koulutyöt, jotka he tietävät opettajan arvostelevan.
Kouluviikko on Ranskassa rankka: koulussa ollaan päivittäin kahdeksasta viiteen. Yhdeksäntuntiset koulupäivät ovat tuttuja ala-asteikäisillekin, jotka viettävät koulurakennuksen sisällä yhtä paljon aikaa kuin lukiolaisetkin. Sairasta, eikö? Koulupäivät ovat pituudestaan huolimatta tehottomia ja hyppytunteja on usein luvattoman suuri määrä. Ranskalaisnuorten viikko menee koulutyön parissa - aikaa itselleen löytyy lähinnä vain viikonloppuisin. Suomessa suhde koulun ja vapaa-ajan välillä on tätä terveempi.
Suhteista riittää asiaa lisääkin, sillä suuri ero koulujärjestelmiemme välillä löytyy oppilas-opettaja-suhteesta. Ranskassa opettajat ovat korkeammassa auktoriteettiasemassa kuin Suomessa - hyvä jos opettajilta uskaltaa neuvoa kysyä kaiken sen teitittelyn lomassa. Suomessa maikat ovat paikalla meitä varten: kun on jotain kysyttävää, niin kysytään, ja kun on avun tarve, niin pyydetään apua. Suomalaisessa lukiossa oppilaisiin suhtaudutaan kuin aikuisiin; Ranskassa lapset ovat lapsia...
Voin suoraan sanoa, että Ranskassa viettämäni vuosi on ollut koulullinen nollavuosi. En koskaan motivoitunut ranskalaisten opintojen suhteen, sillä näin niiden läpi ja tiedostin niiden turhuuden. Viimein ymmärrän miksei suomalainen lukio hyvitä kursseja ulkomailla vietetystä vaihtovuodesta - opetettavat asiat eroavat toisistaan niin suurella marginaalilla. Jos jotain, niin ainakin olen kerännyt kohtalaisen reservin opiskelumotivaatiota lukio-opintojani ensi syksynä jatkaakseni. Suomalainen lukio, here I come! :-D
j'suis COMPLETEMENT d'accord avec toi!!!!! oon niin onnellinen ettei tää oo mun oikeeta lukiota. unohdit ps mainita TOIVOTTOMAN kieltenopetuksen....ja sen et nää tekee BACia varten 3vuoden opiskelun ja loppujen lopuks niil on vaan murto-osa siitä kokeessa (esim ranskantuntejen 10 aiheesta saatat joutua tekemään koko yo-kokeen runoudesta) hyihyihyi! Miten muuten menee Milla? =)
VastaaPoista