Lily's visite part 2

Viikonlopuksi ajoimme Tarnista luoteeseen Lotin ja Dordognen departementteihin. Kaksipäiväinen kului alueen lukuisissa turistinähtävyyksissä kierrellen - kyseiset departementit ovat rikkaita erityisesti luonnonalaisissa nähtävyyksissä mitattuna. Viikonloppumatkamme oli oikein kompakti: lauantai meni käytännössä Lotin; ja sunnuntai Dordognen puolella pyörien.

Lauantain visiittikierros alkoi La Grotte de Peche-Merlestä. Peche-Merle on maanalainen kalkkikiviluola, jonka seiniltä löytyy esihistoriallisia maalauksia ja pohjalta muita merkkejä kymmeniä tuhansia vuosia sitten eläneistä esi-isistämme. Mielikuvitustaan sai käyttää yhdistääkseen oppaan merkkivalolla osoittamat linjat milloin buffaloksi, mammutiksi tai karhunturvaksi. Erityisesti kallionseinille maalatut naishahmot olivat "tulkinnanvaraisia", kuten oppaamme tykkäsi sanoa. Vaikuttavimpia kaikista "merkinnöistä" olivat kuitenkin sinne tänne läiskityt verenpunaiset kädenjäljet.

Vain yksi luolan maalauksista, useammassa värissä maalattu hevosmaalaus, on pystytty ajoittamaan tarkemmin. Taideteos on sen sisältämän hiilen perusteella 24 600 vuotta vanha. Huimaa, eikö? Muiden maalausten ikä arvioidaan kahden ja kolmenkymmenen tuhannen vuoden välille. Toisaalta kaikki luolan merkit (ihmisten mutaan jättämät jalanjäljet mukaan lukien) tiedetään aidoiksi, sillä luolan alkuperäinen sisäänkäynti sortui kymmenen tuhatta vuotta sitten.

Lauantain toinen visiitti, Le Gouffre de Padirac, oli ehkä viikonlopun hienoin. Kyseessä on Euroopan suurin tippukiviluola, jonka on Peche-Merlen tavoin muovannut maanalainen joki. Luolaan tihkuva vesi on aikojen saatossa saanut kivestä aikaan mitä hienoimpia muotoja: tippukiviä ja -pylväitä, kalkkikiviportaita sekä pienoisjärviä. Jännää oli se, että luolassa todella satoi.

Luolan seinien struktuuri oli kuin kivistä sienikasvainta. Se toi mieleeni myös Taru Sormusten Herrasta -elokuvien örkki-muovaamot, mutta tämä on jo epämieluisampi vertaus. Vaikka seinät näyttivät limaisilta, olivat ne kädellä koskettaessa täysin kuivia. Kierros muodostui kävely- ja veneosuudesta, jonka aikana meistä napattiin myöhemmin ostettavissa oleva kuva huvipuistokonseptilla.

Kuvia kannattaa googlata netistä, sillä niitä ei suureksi suruksemme saanut ottaa (edes ilman salamaa). Lilyn koittaessa onneaan sai hän oppaan ja muun ryhmän torut ja paheksuvat katseet omakseen. Voi tyttö raukkaa, ei luolien komeudet ansaitsisi jäädä katseilta (tai kameran linsseiltä) piiloon. Koko säännöstelyn takana ei voi olla muu kuin halu pitää yllä korttimonopoli, nimimerkillä jouduin itsekin ostamaan ison kasan kortteja omien kuvien puutteessa.

Lauantai-illan vietimme Rocamadourin kauniissa pikkukaupungissa. Tätä lienee tosin turha joka kerta tarkentaa, sillä kaikki ranskalaiskylät ovat enemmän tai vähemmän kauniita. Yövyimme yhden tähden hotellissa departementtien rajalla, mistä jatkoimme matkaa sunnuntaiaamuna. Hotelli muutti käsitykseni käytävillä olevista vessoista - konsepti ei oikeasti ole sen häiritsevämpi kun kyseessä ei ole muutamaa yötä pidempi viipyminen.

Sunnuntain pyhitimme Dordognen kaupunkien ja linnojen tutkimiselle. Kyseinen departementti tunnetaan myös nimellä Périgot, ja sen keskiaikaisissa linnoissa tiheä osuus Périgot noirina, mustana Pérgot'na. Aloitimme kierroksen Sarlat'sta, joka on alueen muutaman kymmenen tuhannen ihmisen ”pääkaupunki”. Teimme kyseisessä kaupungissa kattavan kävelykierroksen kiitos Lilyn, joka on tottunut ottamaan tilaisuuksista kaiken irti. Henkilökohtainen guidemme johdatti meidät läpi puistojen, halki aukioiden ja ylös alas vanhankaupungin kapeita katuja. Historiallisesti merkittävien rakennusten kohdalla saimme kuulla mielenkiintoisia faktoja, joita hän luki turistitoimistosta saamasta oppaastaan. Voisiko turismi olla tämän helpompaa?

Iltapäivästä vierailimme Beynacin linnassa ja Dommen kaupungissa: hienoja paikkoja kummatkin. Viikonlopun aikana tuli käveltyä paljon: Beynacin linnaankin saimme nousta reippaat 150 metriä altitudea. Pohkeet olivat (ja ovat edelleen) kohtuullisen jumissa, mutta noin tuhat vuotta vanha linna oli vaivan väärti. Viimeinen hostieni kanssa vietetty viikonloppu oli kaiken kaikkiaan onnistunut, mukavinta oli kuitenkin ystävämme Lilyn läsnäolo.