Petite fête d'au revoir

Läksiäiseni, joihin vielä viikko sitten tuntui olevan ikuisuus, ovat nyt vietetty. Kakut on syöty viimeistä palaa myöten, odottamattomat lahjat avattu ja vieraat palanneet koteihinsa. Paikalla olivat vaihtariystäväni ja heidän hostperheensä, paras ranskalainen kaverini Doriane, aluevalvojani sekä muutamia Laborien naapureita. Juhlien jälkeen oli sellainen tunne, että ehkä täällä muutama ihminen jääkin minua ikävöimään. Hostäitini taas onnistui pitämään nyrpeän naaman koko iltapäivän ajan, pisteet siitä. Tästä minor detailista huolimatta kekkerini olivat todella mukava get together - nyt viimeistään on hyvä fiilis kotiin lähtemisestä.

Huominen on viimeinen päiväni koulussa: kuvien pullapitkot ovat luokkani kanssa jaettavaksi. Perjantaina otan junan Toulouseen, minne äitini saapuu myöhemmin samana iltapäivänä. Toulousesta jatkamme yhdessä Montpellieriin, missä vietämme viikonlopun ja ensi viikon alun. Luvassa siis turismin (ja mitä todennäköisimmin myös gynekonferenssien) täyteinen nelipäiväinen - viimeinen sellainen Ranskassa. Ihana äiti viimein nähdä sinut, jos satut tämän vielä ennen tuloasi lukemaan.