Millan matka Millaussa

Tämä viikonloppu on ollut viimeinen pelkän hostperheemme kesken. Ensi viikolla saamme vieraaksemme Annan itsekin ranskassa asuvan uusiseelantilaisen ystävän, jonka minäkin tunnen kiitos EF:n elokuisen valmennusleirin. Lily tulee olemaan luonamme keskiviikko-illasta sunnuntaihin asti; tulevalla viikolla kun on vain kolme virallista koulupäivää. Toukokuu on Ranskassa pyhäpäivien täplittämä, on rauhanjulistusta ja sotajuhlaa, l'ascensiota ja kuka tietää mitä vielä. Viimeisen ranskanviikonloppuni viettelenkin sitten ihka oman äitini kanssa Montpellierissä, minkä jälkeen suuntaamme nokkamme yhtä matkaa Suomea kohti...

Eilen aamulla herätyskellomme pärähtivät soimaan normaalia aiemmin. Päivän ohjelma tulisi olemaan tiukka: vierailisimme niin Aveyronin Roquefort-luolissa kuin Millaun sillallakin. Molemmat kohteet aikatauluumme mahduttaaksemme oli matkaan lähdettävä hyvissä ajoin. Heti reppumme pakattuamme ja piknik-voileipämme valmistettuamme hyppäsimmekin autoon; Anna matkapahoinvointia lievittävän sitruunansa kanssa. "Kyllä se toimii - ainakin joskus", sitruunaa puristava tyttö vakuutti kun kyseenalaistimme metodin toimivuuden.

Tunnin ajomatkan jälkeen ylitimme Tarnin ja Aveyronin rajan. Puolituntia rajanylityksen jälkeen saavuimme Roquefortin kylään, jolla on ainoana Ranskassa oikeus valmistaa Roquefort-nimistä sinihomejuustoa. Samankaltainen "nimikilpi" pätee esimerkiksi samppanjaan. Parkkeerasimme auton pikkuruisen kylän keskustaan, mistä käppäilimme lähimmän juustonvalmistajan luokse. Ilmoittauduimme Le Papillonin turistikierrokselle, minkä ohessa opimme kaiken sen mitä tavallisen tallaajan tulee tietää sinihomejuuston valmistuksesta. Visiitti ja juustomaistiaiset ovat ilmaisia, mutta kierroksen päätteeksi myytävät juustotuotteet sitäkin tyyriimpiä.

Luolakierros alkoi hauskalla videolla, jossa näytettiin miten Roquefort-juustot valmistettiin ennen vanhaan 1900-luvun alkupuolella. Hygieniakysymyksiä lukuun ottamatta on valmistusmetodit pysyneet suurin piirtein samoina aina näihin päiviin asti. Videon jälkeen opas kierrätti meitä juustoluolien eri kerroksissa, missä saimme ihmetellä eri kypsymisvaiheissa olevia Roquefort-kiekkoja. Naisopas puhui monotonisella lentoemäntä-äänellä, johon olisi helposti nukahtanut jos kierros ei olisi ollut heti aamupäivästä. Ulkomuistista tulevat ja sanasta sanaan opetellut puheet ovat ehkä kamalinta mitä tiedän.

Millaun sillan opas oli juusto-oppaan täydellinen vastakohta. Tyttö puhui reippaasti, vaihteli äänensävyään ja jopa vitsaili aina tilaisuuden tullen. Kierros oli kymmenen kertaa mielenkiintoisempi kuin aamuinen juustoluento, mutta myönnettäköön, astetta vaikeampi ymmärtää. Itse silta oli todella vaikuttava - mun on edelleen vaikea uskoa että maailman korkein silta löytyy Ranskasta. Eiffel-tornin tai Gizan pyramidin saisi ongelmitta asetettua tämän 340 metrin korkeudella kulkevan moottoritien alle. Hienointa sillassa taitaa kuitenkin olla se, että se on nimetty lähestulkoon mukaani...