Montpellierissä äidin kanssa

Bonjour de Montpellier! Pikainen päivitys äidin ollessa kuuntelemassa gynekologista luentoa myöhästyneestä puberteetista. Asiasta puheen ollen minäkin sain oman luentopassini ja olen ollut mukana muutamalla luennolla: eilen sain perehtyä puberteetin evoluutioon, tänä aamuna nuorten seksuaalisuuteen ja pian lähden takaisin Le Corum -kongressisalille Raisa Cacciatoren sex education -luennolle mennäksemme. Kuten ehkä huomaatte, äitini kouluttaa minusta kovaa vauhtia tulevaa gyne(vai sekso)logia, jii-haa!

Pediatric and Adolescent Gynecology -maailmankongressin lisäksi olemme harjoittaneet kattavaa turismia. Hassu juttu, mutta ensimmäisen kerran koko vaihtovuoteni aikana minusta tuntuu että olen todella Ranskassa. Gaillacissa ei tule käytyä aamukahvilla tai -croissantilla, kierreltyä putiikeissa, otettua kuvia tai pyöräiltyä kaupungilla. Tässä maassa on tosiaan ihanaa olla lomalla. Varsinkin yhtä kauniissa kaupungissa kuin Montpellierissä.

Aamulla pyöräilimme artesaanitorille Antigonen kaupunginosaan. Etsimme brunssipaikkaa koska olimme missanneet aamupalan aikaisen luennon vuoksi. Tehtävä osoittautui kuitenkin mahdottomaksi, sillä ruokailuajat ovat Ranskassa kiinteät: lounasta ei saa ennen puoltapäivää, piste. Päädyimme ostamaan torilta palan leipää ja juustoa pahimman nälän karkottamiseksi. Juustomyyjä oli kuitenkin todella tympeä, sillä meitä edeltävät asiakkaat olivat lähteneet pois paikalta mitään ostamatta ja suuren määrän juustoja leikkauttaneena. Myyjä päätti sitten purkaa vihansa meihin, viattomiin asiakkaisiinsa. Vaikka annoinkin miehelle takaisin samalla mitalla, sai aamun hyvä mielentilani kovan kolauksen.

Jatkoimme pyöräilyämme joen rantaa pitkin Montpellierin vanhaankaupunkiin, jonka laidalla olevalla Place de la Comediella hotellimmekin sijaitsee. Kaupungin kadut ovat ikään kuin marmoroituja, mikä tekee niistä todella miellyttävät pyöräillä. Löysimme ihanan salon de thén Sainte-Annen katedraalin juuresta. Ohitsemme purjehtivat mahtavat salaatit olivat kuitenkin kuin kidutusta - olimme jälleen väärässä paikassa väärän aikaan. Ravintola olisi auttamattomasti kiinni ruokahalumme taas palattua. Hitto soikoon ranskalaisten ruoka-aikojen kanssa! :-)

Äidin kanssa olen jo kuin kotonani - varsinaisella kotiinpaluulla ei enää ole niinkään väliä. Ihanaa on ollut viettää aikaa yhdessä, puhua suomea ja tutustua tähän mahtavaan kaupunkiin. Varsinkin kun muutaman päivän lomamme tuntuu jostain syystä kuin kokonaiselta viikolta. J'aime.